parempiolut

Kuvaamista ja ontumista

2009-03-04T23:07:00.007+01:00

Kävin tänään pitkästä aikaa aallonmurtajalla. Kävelylenkin motiivina oli toki liikunta ja sen tuomat hyödyt, mutta tällä kertaa myös se, että pääsin lenkille yksin. Niimpä pääsin myös kiipeämään aallonmurtajan kärkeä ympäröivän muurin päälle ilman huolestuneen puolison vastaväitteitä. Tuloksena sain kuvia, joista rakentelin yhden allaolevista panoraamakuvista. Ikävä kyllä horisontista löytyy pahoja rappus-artefaktoja, mutta muuten ihan kohtuullista jälkeä.

Jalat kenkkuilevat, taas. Ovat kintut elelleet omaa elämäänsä jo jonkin aikaa, tässä siis toinen syy kokeilla pitkää kävelylenkkiä. Mieleni tekisi sanoa jotain kamalan positiivista "kuntokokeestani", mutta ollakseni rehellinen täytyy todeta että kävelykeppi ei olisi nyt jonkin aikaa pahitteeksi. Lisäksi huomenna aamulla saattaa olla niin, että ibuprofeeni maistuu. Toivottavasti joko voima tai tarkkuus ottaisi ja palaisi pian.

No, mutta panoraamakuvia lenkiltä. Klikkaamalla isommaksi jne.

Aallonmurtajan päästä, 360 astetta. Horisontti valitettavasti paljastaa saumoja

Aallonmurtajan loppuosalta, ehkä noin 200 astetta

Laiva on lastattu suolalla. Toisen aallonmurtajan pää

Aallonmurtajan alusta kaupunkiin päin. Vasemmassa laidassa hiljentyvä Feria, oikealla rantapromenadi

Tottumista havaittavissa.

2009-02-25T22:33:00.010+01:00

Olen itse ja henkilökohtaisesti huomannut mukautuvani melko nopeasti ympäristööni. Tämä on toistuva ilmiö: Mukauduin aikoinaan esimerkiksi armeijaan, myöhemmin erilaisiin työyhteisöihin, myös jopa aivan uuteen ammatti-alaan - Toistuvasti. Sittemmin olen havainnut tämän mainitun mukautumiskyvyn heikenneen. Vaihtoehtoisesti pidän toki mahdollisena sitä, etten enää ole viitsinyt tai jaksanut mukautua. En ehkä ole pitänyt sitä enää niin tärkeänä.

Pari päivää takaperin huomasin että olen jo mukautunut tähän vielä melko uuteen ympäristöön koko lailla perusteellisesti. Vahvana esimerkkinä voi pitää sitä, että ajoin auton kyljen autotallin kauko-ohjattavaan porttiin, puoliksi tahallaan. En pahasti, mutta kuitenkin. Aiemmin en missään nimessä, en iki-ikimaailmassa olisi voinut kuvitella tekeväni niin. Nyt riitti kenkkuileva portti ja oma "Eso es, no tiene importancia"-asenne. Vahingot jäivät kuitenkin olemattomiksi.

Kielen opiskelu etenee jatkuvasti. Tottakai. Sanomattakin on selvää (ja sanon sen kuitenkin) että kielelle jatkuvasti altistuminen jo yksinään vie oppimista eteenpäin, mutta etenkin rouva on asian suhteen hyvin ahkera.. Ja siitä seuraa tietysti se, että onpahan rouva jo aika paljon kielen hallinnassa edellä.

Kierrelty on, eri asukasyhteisöjä, meinaan. Kovasti olisi kiinteistöä tarjolla ja hinnatkin vaikuttavat olevan yhä laskussa. "Oma" kiinteistönvälittäjämme täällä kertoi pankin pakkolunastamista asunnoista joita tarjotaa nyt melkein millä ehdoilla tahansa ja houkuttelevalla hintalapulla... Asiahan voi olla piankin ajankohtainen.

Kuvia löyhästi ylläselostettuun liittyen - Klikkaa isommaksi, jooko. Tällä kertaa myös panoraamat ovat jotenkin jo onnistuneita. Liekö saapuva kesä joka valaistusta parantaa, moukan tuuri vai onko oikeasti tapahtunut jotain kehitystä kuvaamisessa, tiedä häntä.

Farkkurotsipimut kaupungin laidalla

Ilman jälkkäriä ei pärjää

Rivaria Los Balconesissa

Perus-appelsiiniviljelmää

Auto (parka)

Alonson harjoitusmaastoa (No ei vaan liikenneympyrä)

Talvi päättyy

2009-02-15T00:27:00.013+01:00

Luin eräästä suomalaissiirtolaisten ylläpitämästä julkaisusta, että kevät täällä voi olla niinkin lyhyt kuin 2-5 vuorokautta. Nyt on päivisin pitänyt sellaisia kelejä, että varjossa on 20 astetta ylitetty parinakin päivänä. Tilanne, jossa lämmityslaitteet pakataan ja aletaan huolehtimaan ilmastoinnista siis lähestyy. Perheen nelivuotias on hyväksynyt tilanteen - täällä talvi siis mennään ilman toppapukua, kypäräpipoa, kaulaliinaa jne.. "Onneksi pääsee rannalle", niinkuin hän asian ilmaisee.

Autolle on jossakin vaiheessa - Ennenkuin olemme sen ostaneet - Tehty "Jotain". Rouva on samaa mieltä polkaistuaan kaasua kakkosvaihteella. Toivottavasti ei hoppa osoittaudu suursyömäriksi moottoritiellä ajettaessa (tämä siis vielä kokeilematta).

Rouvan täkäläinen ensimmäinen työpäivä lähestyy. Ei valtavan uhkaavasti, siihen on kyllä vielä kuukausitolkulla aikaa. Ensimmäiset valmistelevat palaverit tosin ajoittunevat jo ensi viikkoon. Ensi viikolla on muutakin "jännää" kun vihdoin ja viimein nämä maahanmuuttobyrokratia-asiat (<-- Upea yhdyssana, 27 kirjainta ja tavuviiva, kyllä suomenkieli on kaunis) etenevät. Lisäksi autotallia pitäisi jo alkaa katsomaan, ihan tosissaan. Arkirutiinit, joista jo aiemmin olen höpinöinyt, alkavat löytymään. Nyt, kun tämä uusi (LOIS-TA-VA) ykköskone on otettu haltuun, on omalla kohdallani 3d-grafiikkaopiskelu uudella softalla jo hyvässä vauhdissa. Samoin on kielen opiskelu alkanut. Mukavaa. Huomasin kotimaan uutisia lukiessani että sana "Juankoski" kääntyy päässäni "Huankoski"-sanaksi (espanjankielessähän J = H ääntäessä). Kehitystä se on taannehtivakin taantuminen perääntyessä, voisi näin takaperin aha-tella. Tai olla ajattelematta.

Arkirutiineihin - niistähän tässä olin kirjoittelemassa - On hiljalleen urautunut myös kasvisten hankinta keskiviikkoisin markkinoilta La Mata-kaupunginosassa. Perjantaiperinne taas on syntymässä keskustan markkinoilta haettavan satsin ympärille: Grillattu kana ja kaksi leipää niin viikonloppu voi alkaa! Tätä julistaa myös tytär. Perjantailounas on juhlaa. Kana syödään tuoreen leivän ja suuren salaatin kanssa ja puhutaan Kovalla Äänellä. Isi ja äiti juovat antioksidanttimehua ("punaiset hedelmät", nou alkohool) ja tytär kaakaon ääreltä julistaa viikonlopun elokuvasuunnitelmia. Jutussa pyörivät tyttären suusta myös usein Suomen tutut ja ystävät: Mummi ja vaari, Ella ja Heikki, Seija-Riittatäti, Heiditäti ja muut. Isi ja äiti mölisevät jotain turhia byrokratia- ja vakuutusjuttuja.

(Huom! artikkelissa paljon mm. panoraamakuvia, klikkaa kuvia hiirellä isommaksi.)

Tyypillinen perjantailounas.

Juurikin tänään käytiin Playa de La Mata-rannalla viettämässä päivää vaikkei markkinoita ollutkaan. Eväinä vettä, omenaa ja Sobao-leivoksia. Ihana päivä (ikinä en sano "ihana", mutta nyt sanon). Ohessa pari kuvaa visiitistä:

Playa de La Mata ja raaka talvi.

La Matalla. Terveisiä Ellalle!

Lisäksi kävin viimeinkin tämän kotitalon katolla tsekkaamassa näkymiä. Ohessa pari panoraamakuvaa - Kuvat tosi harvoin tekevät oikeutta todellisuudelle näin vähän:

Kotitalon katolta merelle päin, FOV noin 140 astetta.

Kotitalon katolta kaupunkiin päin, FOV noin 120 astetta.

Ja (badum-tsih!) oma lärvini. Kohtuullisen tuore kuva. Veljeni kommentti kuvasta oli monisanaisempi, mutta avainsana oli "törkeä". Isäni kommentti oli niin ikään monisanaisempi - viestin ydin kiteytyi kuitenkin yhdyssanaan "silmäpussit". Äitini kommentti oli sikäli sopimaton, etten sano siitä mitään (sisälsi "N"-sanan):

...batistiiniprta.. Yritä ny tässä sitten pitää jotaan itsetuntoa yllä.

Auto ja ruokaa

2009-02-03T23:05:00.008+01:00

Näin se julkaisutahti vaan väljentyy. Taidan tästä sitten rustata vähän kattavamman päivityksen tilanteeseen.

Uusi ykköskone saapui, oi sitä onnen päivää (Itä-Uudellamaalla muutamakin ihminen joita ajattelen lämmöllä tästä hyvästä varmaan lopun ikääni, kiitos. Te pääsette taivaaseen). Tarkoitus oli julkaista lisää tätä blogia oitis, mutta ainakin kaikki ne, joilla propellihattu pyörii tarpeeksi kovaa tietävät, että uudella Koneella täytyy ensin "käpistellä". Siksi tämä artikkeli tulee vasta nyt.

Ilmassa on ollut uteluita siitä mitä ruokakaupassa käynti todella maksaa. Olenkin aiheesta jo aiemmin yhden raportintyngän luonut ja julkaissut, mutta tässä toki toinen:

Kauppakassin sisältö.

Kasassa siis:

Ketsuppi 600g (0,99€),
Kaksi salaattisoossia á 300ml (0,85€ kpl)
2 sixpackia olutta (1,95€ kpl)
4x1l paketti kevytmaitoa (2,24€)
Maustamattomia pähkinöitä (0,60€)
Kermapurkki 2dl (1,00€)
Pullo valkoviiniä (0,99€)
Aski pilkottua pekonia 200g (1,48€)
Purkki mustia oliiveja (0,75€),
Suolapähkinöitä (1,20€)
Iso margariini (1,83€)
2 punaista paprikaa (0,61€ + 0,70€)
Paketti isoja tuoreita herkkusieniä (1,70€)
1 kg naudan jauhelihaa (4,65€)
2x1kg spagettia (0,79€ kpl)
510g +300g kalafilettä (2,55€ + 1,89€)
Iso leipä (0,60€)
Frankfurt-nakkeja 640g (1,39€),
Aski kirsikkatomaatteja (1,10€)
Tusina kananmunia (2,06€)

Kasa yhteensä 35,51€ :

Hinnat kuitissa.

...Että ei se elo ole ilmaista missään, ei täälläkään. Esim. oliivit, viini ja naudanliha vaikuttavat tosin olevan kohtuullisen edullisia tuotteita. Kasvisten ja hedelmien osuus kauppalistassa on vähentynyt. on tullut tavaksi ostaa kurkut, salaatit, perunat, omenat, sitrushedelmät ja sen semmoiset markkinoilta perjantaisin. Hinnat ovat paljon matalammat ja laatu noin äkkiseltään arvioiden parempi.

Kuten aiemmassa päivityksessä taisinkin jo todeta - auto tuli hankittua. Täytyy myöntää että täkäläinen infrastruktuuri todella nojaa omaan kuljetuskykyyn. Nyt kun on autoiltu hetki voisi sanoa että autoa varsinaisesti tarvitsee vain noin kaksi tai kolme kertaa viikossa, mutta silloin sitä tosiaan tarvitsee. On tietynlaista asianhoitoa, jossa ei oikeastaan voi määränpäästä olla täysin varma.. Asianhoitoa, jossa seuraava rasti selviää aina vasta matkan kuluessa. Tällöin ei taksikaan ole oikeastaan kovin käytettävä vaihtoehto.

Auto, johon päädyttiin, on kovasti samanlainen ratkaisu johon Suomen Poliisi päätyi viime vuosituhannen loppupuolella, eli tummansininen VW Golf Tdi 1.9:

Folkkari mahdollisimman rumasta kulmasta, huomaa käännetty kuskin peili.

Juurikin nyt huomasin, että olen kuvaushetkellä omaksunut täkäläisen pysäköintitavan, jossa kulloinkin järkevältä näyttävä tyyli voittaa sekä järjen että säännöt.

No, joka tapauksessa autoon ollaan oltu tyytyväisiä ensikokemalta. On pieniruokainen ja pirteä. Pakoputkisto poikkeaa alkuperäisestä ja ääni on ärjy.. Liekö koneessa lastukaan alkuperäinen, tiedä häntä. Eipähän varsinaisesti paljon kuluta näin kaupunkiolosuhteissa. Maali on jännä: Keinovalossa tummansininen toistuu melko purppuransävyisenä (eli illalla /yöllä katuvalossa). Tyttären mielestä kyseessä on siis "taika-auto". Toivottavasti ei lennä.

Täkäläisen byrokratian kanssa toimiminen on suomalaiselle turhauttavaa. Suomessa ollaan jo jonkin aikaa totuttu siihen, että suuri osa asioista virastoissa ja pankeissa hoituu koko lailla sähköisesti. Ne asiat, joissa täytyy papereilla pelata ensimmäisen hakemuslomakkeen jälkeen ovat sikäli harvassa, että tarvittavat kopiot sun muut hoituvat asiakkaan näkökulmasta jo aika läpinäkyvästi.

Ei täällä. Täällä eletetään suomalaisittain kuin 70-80-lukua. Hakemuksiin tarvitaan liitteiksi usein 2-4 kopiota henkkareista tai passeista tai hetu-todistuksista, useita kopioita itse hakemuslomakkeista, pankista leimaveromaksukuitit paperilla ja niistä useita kopioita ja niin edelleen.

Tänään aloimme viimein pelata systeemin sääntöjen mukaan ja hankimme printteri-skanneri-valokopiokoneyhdistelmän. Ei mikään ekoteko - tiedän - mutta nyt täältä pesee jatkossa a4-saastetta jokaiselle virkamiehelle joka sitä pyytää.

Kuvia ja höpinää

2009-01-21T00:03:00.011+01:00

Vaimo köysissä rannalla

Olisiko se klisee tähän väliin tilittää siitä, miten voi blogin päivittämisessä olla näin taukoa?

Varmaan olisi ja onkin, sillä tässä sitä vähän tulee.

Tätä blogia aloin kirjoittamaan alun alkaen siksi että halusin kokeilla, saanko kirjoituskykyäni palautettua takaisin. Olen kyllä paljonkin dokumenttia sun muuta foorumijöötiä kirjoittanut viimeisen kymmenen vuoden aikana, vaihtelevan tasoista (aina hylätystä naurettavaan), mutta englannin kielellä.

Suomen kielen kirjoittaminen oli siis yhtenä suurena tarpeena - Siis kokeilla, osaanko ja opinko. Toinen suuri syy oli löytää kanava jolla tarjota kuulumisia. Tarjota kuulumisia myös niille, jotka eivät kysy, syystä tai toisesta.

Nyt kun lähdöstä on jo jonkin aikaa kulunut, on tämä jälkimmäinen syy väljähtynyt. En usko että kovinkaan montaa ihmistä kamalasti kiinnostaa, eikä siinä mitään. Ei minuakaan kiinnostaisi, selllaista se on. Ja niin sen kuuluukin olla.

Ensimmäinenkin syy alkaa olla jo tekosyyn tuntuinen. Ei tämä kielenkäyttö varmaan tämän kummemmaksi enää kehity tai muutu. Ajattelin jopa lopetella koko blogin tähän, mutta juurikin totesin että aika ajoin on kyllä tarve kirjoittaa. Jos ei muuten niin (Kliseevaroitus!) - Ihan itselle.

Siinä tarpeeksi blogivuodatusta blogista, eikös? (Tähän vois laittaa hymiön, mutta en laita.)

Muita kuulumisia: Byrokratia-asiat etenevät sen kummemmin yksityiskohtia kuvaamatta omalla painollaan. Kaikkea aina tehdään kun jotakin tehtävissä on, mutta eivät asiat sen huonommiksi tai paremmiksi muullakaan asenteella muutu. Joten - Annetaan asioiden tapahtua kun tapahtuakseen on, eikä turhia kiristellä.

Ostettiin viimein auto. Tai kaupat tehtiin, maksu sekä toimitus ovat vielä vähän kesken. Kunhan on sitten hoppa lopulta alla, asioiden hoito kuten kaupoissa juokseminen helpottuu. Auto tarjoaa kuitenkin myös mahdollisuuksia koko uuden kotomaan tutkimiseen, ja miksei jopa naapurimaidenkin kunhan aika vähän kuluu. On näissäkin nurkissa vielä nuohoamista.

Sitten vähän lisää kuvia, jooko. Toiset ammuttu kaanonilla ja toiset kännykällä.

Hip Hop Don't Stop

Rantabulevardi hiljeni uudenvuoden yönä

Emäntä osti popot markkinoilta, 9€

Kun tämä pallo kajahti, tuli tyttäreltä sydäntäsärkevä "pallomenipois"-itku, ja isiltä melkein huonot housuun

HDRI-harjoittelua rannalta, talvimaisemaa

Suolalaivat jonottavat satamaan, ruuhka alkoi jo heti joulunpyhien jälkeen

Siirtolaisen elämää

2009-01-02T23:38:00.008+01:00

Jännä juttu miten termi "siirtolainen" kajahtaa korvaan niin samanlaisella intonaatiolla kuin "irtolainen". Kieli on mieli - jo pelkkä nuotti riittää luomaan negatiivissävyisen mielikuvan.

"Siirtolainen". Maistatko sen.

Tänään saatiin kyllä koko perhe (anteeksi, vee-sana linkissä) Isolla Kauhalla siirtolaisfiilistä. Poliisi ei ottanut vastaan Carta Verde-hakemusta (vastannee suurinpiirtein jenkkien Green Cardia), vaan napakanmittaisen papatuksen jälkeen kirjoitti lapulle kaupungintalon osoitteen, että sinne vaan muuttoilmoitusta tekemään. No käveltiin kaupungintalolle, jossa lyhyehkön jonottamisen jälkeen selvisi että muuttoilmoituksen tekeminen vaatii tuon Carta Verden.. hehe.

Soitin "asioidenhoitajalle", joka (sigh) soitti poliisille, joka kertoi että vuokrasopimuksen lisäksi sitten toivoisi liitettä esimerkiksi maksetusta sähkölaskusta tai vesilaskusta tai jostain, josta selkeästi käy ilmi että OIKEASTI asutaan nyt täällä. Mutta kiitos kuntolenkistä vaan kansalliselle poliisille. Miten lie kohtelevat niitä jotka varattomina ja totaalisen kielitaidottomina ilman "asioidenhoitajia" tulevat EU:n ulkopuolelta, esim. Afrikasta.

Vastapainoksi tällaiselle valkoisen miehen turhasta nillittämisestä pistän kuvaa Cartagenasta. Kiva reissu. Oma auto pitää hankkia, aion ajaa esim. Barcelonaan ja Madridiin kuvaamaan alkaneen vuoden aikana. Niin.. Uusi ykköskone on tilauksessa jo, joten patoutunut luomisvimma saattaa harventaa reissuja.

Pitää sitten kuvata ja raportoida tapahtumia keittiössä - jos en sitä pidemmälle pääse.

Caratgena, niin raaka on talvi

Tyttärellä Rosario-kampaus, (c) Äiti.

Kotikonttori

2008-12-27T23:00:00.009+01:00

Kotikonttori oli hankittava. (Kuulostaa kohtalokkaalta.) Yllättävän kauanhan siinä meni, mutta joulun ja uudenvuoden ympärillä oli melko paljon tietokoneella hoidettavia asioita, ja ristiselkä kertoi että ergonomiaa on nyt parannettava ainakin ennenkuin tahtia yhtään kiihdytetään. Varsinainen ykköskone on nyt alkuvuodesta hakusessa joten miksipä ei tässä välissä kalusteta valmiiksi sitäkin varten.

Pikaisen keskustakierroksen tuloksena löydettiin kiinanpojan halpahallista hyvin epäilyttävä mutta varsin uskottava tietokonepöytä. Hinta ei päätä huimannut joten rakennussarja tarttui ostoskoriin. Ja ei muuta kun rakentamaan, tässä alkutilanne:

Paketti auki ja kilkkeet pitkin lattiaa:

..Ja onneksi mukana seurasi ensinäkemältä varsin kryptiset mutta ihan oikeasti kätevät kasausohjeet:

...Esillä myös pakollisia asennustarvikkeita (myytiin erikseen vaikka ruuvari sisältyikin pakettiin):

Läjässä on. Ei yhden yhtä kuusiokoloruuvia eikä lukkopultteja. Pelkkiä ristipääruuveja. Puolessa välissä oli jo aika kiihkeä ikävä akkuruuvaria (terveisiä vaan Kantsun Kauneimmalle, tiedät kuka olet) mutta valmista tuli kuitenkin:

Bonuskuvana vaimoni luoma terveysjuoma: Antioksidanttimehua, vihreää paprikaa ja vieressä mustaa oliivia (Emäntä roiskaisi vahingossa salaattia pitkin pöytää, loistotulos).

Joulu meni, phew.

2008-12-26T23:45:00.007+01:00

Joulupöytä oli palautteen mukaan menestys. Jopa 50% yleisöstä piti tulosta jopa yllättävän onnistuneena (vaimo) eivätkä muutkaan varsin valittaneet. Itse ajattelin syötyäni notta ei se ehkä näin junttina ruokaostosten tekijänä olisi voinut kovin paljon paremmin onnistua. Löytyi kinkkua, perunaa, porkkanaa ja muuta vihannesta.. ja kalaa. Kala on yhä mysteeri, pitää sanakirjaa tutkia.. Mutta hyvää oli.

Joulun päälle autoiltiin. Shitikalla. Shitikka C3 tarkemmin, vuokrattiin viikoksi. Mukavahan se on, ja mitenkään kummemmin pahaa puhumatta moisesta ranskanihmeestä voin sanoa, että EI KULJE. Jonoa kertyy.. Mutta "Mitä sitten".

Käytiin katsomassa mm. Santa Pola-nimistä kaupunkia, jossa sijaitsee lähin tietoa julkaiseva säämajakka. Ohessa pari kuvaa (klikkaa niitä isommaksi).Shitroen C3 - "Ei mitään kiirettä"

Santa Pola - Panoraamaa vapaalla kädellä (13 framea)

Santa Pola - Kivaa biitsiä joulupäivänä

Joulunrakentelua ja byrokratiaa

2008-12-20T00:47:00.008+01:00

No jo alkaa joulupöydän menú selvitä. Täälläkin syödään kinkkua, tosin se poikkeaa merkittävästi kotimaisesta perinteestä, kovin on ilmakuivattuja sorkkineen päivineen tarjolla.. Ja sitten on näitä "kinkku"-rullia, jotka ovat kanaa, kalkkunaa, possua ja härkää sekaisin.. No meidän kinkku on jo kaapissa, ja se on tosiaan moinen rulla. Lisäksi meininkiin kuuluu käsittääkseni meren eläviä, pasteijoita ja makeita leivonnaisia. Postaan kuvaa kunhan saan päydän katettua aattona.

Ensi viikolla autoillaan. alkuperäinen idea oli lähteä ilmoittautumaan johonkin siirtolaisrekisteriin läheiseen isompaan kaupunkiin, mutta kun asioimistoimistomme otti yhteyttä viranomaisiin selvittääkseen mikä taho rekisteriä pitää, törmättiin kummalliseen ongelmaan.

Asia on monimutkainen, mutta noin pähkinänkuoressa näyttää siltä, että teoriassa asia kuuluu kolmelle tai neljälle eri poliisiviranomaiselle joista jokainen ohjaa juuri nyt kaikki uudet asiakkaat toisilleen - eikä kukaan oikeasti ota vastaan. Heh. No, asiaa selvitellään, onneksi ei ole kiire. Autoillaan sitten muuten vaan. Shoppaillaan vaikka huonekaluja. Että näin.

Pari uutta kuvaa. arvaa mitä tapahtuu jos klikkaat niitä.

Vegee, Vegee.. Kukkakaalia, parsaa, tomaattikastiketta ja Valencian yrttejä.

Panoramakuvaa uimarannan nurkasta, johon on aallonmurtajin eristetty moinen "uima-allas".

Arki

2008-12-14T00:22:00.004+01:00

Alkaa olemaan arjen tuntua ilmassa.

Mitä nyt on tuo joulu ovella, mutta muuten. Tiettyjä rutiineja alkaa muodostumaan.. Kaupassa käynnit, rouvan espanjankielen opiskelut, kokkaamiset, ruoka-ajat. Sivuhuomautuksena todettakoon, että tyttärellä on syntynyt hyvä sekä huono ruokarutiini. Hyvää on se, että nelivuotiaalle maistuvat kasvikset todella hyvin, huono juttu on se, että se ei ole ateria eikä mikään jos isi ei polta päreitään hyvin edes kerran. Mutta saa kai lapsi olla lapsi. (Grrh...)

Jotenkin hankalaa saada omaa henkilökohtaista kuviota rutinoitumaan. Liikunnan (yksi suuri syy koko muutoshässäkän toteuttamiseen) osalta homma kyllä toimii, mutta muuten. Luulen, että suurimpia syitä oman päiväni pirstoisuuteen ovat jotkin Asiat-Jotka-Pitää-Hoitaa (viranomaisjuttuja ja vakuutuksia yms.), ja se tosiasia, että ns. tuotantokone on rikki - Eikä edes pajalla. Todella ahdistavaa.

Noh. Joulua tässä tehdään hiljalleen, ja onkin aika hauska nähdä minkälainen siitä tulee. Kaikki on niin toisenlaista. Jouluateria on täälläkin perinteisesti tärkeä juttu, saatampa kokeilla suunnitella joulupöytää vähän täkäläisittäin. Pitää aloittaa tutkimustyö ja harjoittelu jo nyt ettei tule liian kiire.

Tällä kertaa vähän myös kuvia, klikkaa isommaksi.

Taiwanin pojan valokuitumetsässä kasvattama joulukuusi.

Perus talvi-iltaa.

Panoramaa venevalkamasta.

Kotiutumisesta

2008-12-06T00:37:00.002+01:00

Muutto onnistuneesti takana.

Tässä uudessa kodissa olen tehnyt muutaman havainnon siitä, mikä kodin tekee. No, se nyt lienee aika subjektiivinen asia kuitenkin, joten omat havaintoni ovat myös yhtä lailla vain itseä koskevia. Minulle kuitenkin kodin tekee aika pitkälti se, että näkee Omia Tavaroita. Toinen asia joka kodin tuntua minulle toi on se mitä kuulee (eli stereot hankittu).

Keittiö. Keittiö on tärkeä. Tähän kyökkiin olen ainakin toistaiseksi melko tyytyväinen. Keittiössä on kuitenkin yksi suuri puute jonka kanssa on nyt vaan opittava elämään: Uuni puuttuu. Tosin kodinkoneliikkeissä on tarjolla muita ratkaisuja, mutta jos nyt kuitenkin pysyisi enemmän salaatti- ja hedelmälinjalla. Tätä kirjoittaessa juuri muuten tajusin, että tänä jouluna jää tekemättä arvaa mikä? No joulukinkku... Tosin viime jouluna taisin tehdä kolme ja toissajouluna kaksi, joten jos nyt jokunen jää väliin niin se saattaa olla vain hyvä juttu - Ainakin sepelvaltimoiden kannalta.

Se mikä nyt ainakin tässä uudessa kodissa on positiivista lienee tämän mobiili-internetin parempi toimivuus. Toistaiseksi ei niin kamalia kenttähäiriöitä ole esiintynyt kuin aiemmissa osoitteissa. Emäntä (linkki sisältää vahvaa kiroilua)valittaa kuin varusmies jatkuvasti netin hitautta mutta mitäs surffaa kaikemmaailman naamakirjoissa ja elomokka-saiteilla.

Nyt ei jaksa kuvia. Jos olisi enemmän kuin 2 usbia koneessa voisi tässä yhtäkkiä jotain kamerasta purkaakin, mutta ei pysty. Nyt.

¡Muy Frío!

2008-11-28T23:50:00.002+01:00

Talvi se saapui tännekin. Niin luki lehdessä ja uutisissa. Sisämaassa on 5 astetta pakkasta, se on "kriisi".

Otsikossa olevaa termiä ("Tosi kylmä!") viljellään usein ja eri puolilla. Voisi syyttää ihmisiä siitä, etteivät pue tarpeeksi päälle, mutta kun ei voi syyttää. Paikalliset ovat kulkeneet toppatakeissaan ja kaulaliinoissaan jo jonkin aikaa. Telkkarissa mainostetaan flunssalääkkeitä ja vastustuskykyä parantavaa jugurttia.

Tällä asenteella itse sitten onnistuin hankkimaan flunssan, hyppelin sateessa sukat märkänä kuin mikäkin pikkupoika ja lojuin parvekkeella iltaa ihmettelemässä. Eilen sitten taisi vähän kuume nousta. Tämä päivä on mennyt toipuessa, nyt juuri on kyllä jo aikalailla terve olo.

Viikonloppu täytyy ottaa iisisti. Viimeistään sunnuntaina täytyy aloittaa pakkaaminen, muutto alkaa maanantaina. Onneksi matkaa on vain taas muutama kortteli, ja aikaa tällä kertaa on pari päivää.

Perjantaita odotellessa

2008-11-21T00:26:00.006+01:00

Huomenna perjantaina sitä onkin ohjelmaa sitten enemmänkin.

Aamulla olisi tilaisuus rampata hoitamassa taas joitakin viranomaisasioita (hohhoijjaa), mutta saattaa jäädä ensi viikkoon.

Illalla on paikallisten suomalaisten pikkujoulut ja siinä yhteydessä jonkunlaiset lastenkekkerit. Pitää käydä tsekkaamassa.

Päivällä kaupungissa on jokaviikkoiset suuret markkinat, joihin ei olla vielä tähän mennessä revetty tutustumaan, josko huomenna sitten. Konkarimmat paikalliset suomalaiset ovat vihjaisseet, että esimerkiksi vaateostokset kannattaa ihan noin rahassa laskien tehdä pääsääntöisesti siellä. Lisäksi läsnä on kuulemma tasokkaita ja edullisia liha-, hedelmä- ja kasviskauppiaita, joilta moni pyrkii nappaamaan viikon ostokset kerralla.

Ostoksista tulikin mieleeni - Minulta on toistuvasti kysytty mitä kaupassakäynti nyt maksaa. Tässä yksittäinen, heikosti dokumentoitu esimerkki.

Lasku n. 28 € :

Ruokakassi.

Läjässä siis: Punaviini, valkoviini, ananasmehu 1l, kahvinsuodattimia, kahvipaketti, valkosipulisuola, jauhelihaa 450g, kanansiipiä 800g, appelsiinimehu 1l, 3-pack keitettyä irtomaissia purkissa, 6-pack olutta kapeita pulloja(25cl), iso leipä, 2-pack chorizomakkaraa 300g, oliiviöljyä 1l, mehupillejä, kuorittuja katkarapuja 500g, ravunlihapakaste 300g, 3-pack wurstinakkeja, säilykekanapullat, sipulitomaattikastikepohja ja toinen kahvipaketti.

Lätkäisen tähän pari kuvaa, nyt kun niitä tulin sämplänneeksi. Kuvia klikkaamalla taas isompaa resoa tarjolla, kuten kaikissa kuvissa joita tähän blogiin työnnän.

Luontoäidin draamaa sateen jälkeen. Pilvet hajoavat.

Aurinko putoaa vauhdilla.

Kuu pari viikkoa takaperin.

Teknikal difikultiis

2008-11-18T20:49:00.002+01:00

Niin siinä sitten kävi, että "ykkös-pc" taisi tulla tiensä päähän.

Aiemmin jo tähän blogiinkin kirjottelin tuon koneen USB-häiriöistä, jotka tässä sitten muutama päivä takaperin äityivät sellaisiksi, että kone hukkasi usbilaitteita jatkuvasti ja lennossa.. Seuraavaksi jo näyttö aika ajoin pimeni ja käyttöjärjestelmä ilmoitti näytönohjaimen failanneen ja että sitä joudutaan yhtenään uudelleenkäynnistämään.

Homma huipentui siihen, että kone ei enää varsinaisesti käynnisty. Joitain piippikoodeja läppäriparka yritti viimeisillä käynnistyskerroilla viestittää (muistihäiriöstä tms.), sittemmin ei elonmerkkejä ole ollut koko koneessa. Pitänee hankkia uusi aikanaan, nyt kyllä muutama kuukausi saa mennä tällä kakkoskoneella.

Tähän entryyn en nyt voi kuvia työntää. Tämä kakkos-pc on tosiaan hiukan köyhempi paitsi suorituskyvyltään niin myös muilta ominaisuuksiltaan - koneessa on esim. vain 2 usbiporttia, jotka nyt ovat miehitetyt 3g-modeemilla ja hiirellä. Kortinlukijaa ei ole, joten tässä yhtäkkiä lennossa kuvien lisääminen ei vain ole mahdollista.

Teen paremman entryn piakkoin.

Kaksi viikkoa

2008-11-08T01:48:00.004+01:00

Tosiaan, kaksi ensimmäistä viikkoa takana. Rouvalla iski aamusta ärhäkkä torticollis oikeaan epäkäslihakseen. Siinä se on päivä kulunut ähkiessä, buranaa ja muuta puuduketta on kulunut yllättävän vähän. On se tuommoiseksi likaksi aika kova jätkä. Ei ole edes väkivallalla uhannut vaikka olen vinoillut kuin italialainen torninrakentaja koko päivän.

Kylläpä on itse asiassa mahtunut melkoinen määrä tapahtumaa ja tapahtuvaksi laitettavaa tähänkin kahden viikon aikaan joka tosiaan on lähdöstä kulunut. Juhlistin tätä pientä merkkipäivää kokkaamalla valkosipuliherkkusienikanaa sipulilla ja riisillä, kyytipoikana kivaa valkoviiniä ja pienelle kylmää kaakaota.

Tänään käytiin rannalla (kts. kuvat). Alkuperäisessä aikataulussa olisi ollut hintaneuvottelua erään hollantilaisen poppoon kanssa vuokra-asunnosta, joita samassa yhtiössä olisi ollut tarjolla kaksi. Toinen keissi meni puihin hinnan vuoksi ja toinen sitten kariutui johonkin kummalliseen hollantilaiseen lakiasianhoitojuttuun, jota ei voi ymmärtää. No ei se mitään, tarjontaa muualla kyllä on. Ja jäi kuitenkin käteen yksi illalliskutsu ja uusia ihmissuhteita.

Hups, eipähän saatu oleskelulupa-asiaa tänäänkään eteenpäin ei sitten senttiäkään.. No ensi viikolla sitten. Mañana, kuten paikallisetkin sanovat.

Mun "toinen nainen".. Rakastaa välimerta.

Ensimmäinen Nainen ja Toinen kävelevät rannalla.

Kuvia, ei muuta. ...Not.

2008-11-05T22:54:00.010+01:00

Kuvia joo. ja niitäkin vähän.

Tekisi mieleni kirjoittaa tähän vähän kotimaan viranomaisista ja asiainhoidosta, mutta ei se mitään auta.
Voisin myös kirjoittaa jotain siitä, että EU:ssa pitäisi kansallisen sairausvakuutuksen siirtyä maasta toiseen kohtuullisella asiainhoidolla ja kohtuullisessa ajassa, mutta ei se kirjoittamalla tapahdu.
Voisin myös vuodattaa rivitolkulla siitä, miten lainsäätäjä on jäljessä tilanteessa, jossa joku invaliditeetin ja sitä myötä työkyvyttömyyseläkkeen omaava henkilö saattaa saada eläkkeenmaksajalta lupaa tehdä kuntoutushenkistä askartelutyötä netin välityksellä ja maksaa edes vähän veroja suomalaisella työnantajalla vaikkei Suomessa asuisikaan ja siten menettää kansallisen vakuutusturvansa määrämättömäksi ajaksi, mutta ei se laki siitä ehjäksi tulisi.

Niinpä maksan itse yksityisen terveysvakuutuksen, kuuntelen puhelimesta kuinka "työn tekeminen kannattaisi nyt lopettaa"( Siis ihan oikeasti!?!), ja laitan tähän vain kuvia.

..No ei se niinkään.

Kumma miten jo kirjottaessa kun mouhottaa niin olo helpottaa.

Vähän kuulumisia; Viranomaisasiat (kuten yllä jo todettavissa) alkavat "valmistumaan". Olemme saaneet netin välityksellä loistavaa palvelua Helsingin Maistraatilta (muidenkin tahojen palvelu on ollut ihan oikeasti asiallista ja loistavaa, toiminta ehkä lakisyistä järjenvastaista). Oleskelulupa-asiat oli tarkoitus hoitaa meidän toimesta tällä viikolla, mutta jospa otetaan nyt asenne "maassa maan tavalla" ja mañana.. Eli tällä viikolla värillisiin passikuviin ja poliisille alkuviikosta tai noin. Sitten kun huvittaa.

Vuokrakämppää ollaan myös katseltu, muutama prospekti jo löydettykin. Yksi mielenkiintoinen asunto on mahdollisesti tarjolla yhtiöstä, jossa oltiin ns. väliviikko ennen tätä osoitetta. Täytyy jatkaa seikkailua.

Mutta kuvia. Kävin kuvaamassa tänään (Todella kuuma päivä vuodenaikaan nähden) katolla. Lisäksi pelleilin yhden asetelman verran makroa. Klikkaa kuvia jotta saat isompia nähtäville.

Panoraamaa merelle. Anteeksi kehno stitchaus :-P

Alkutalven näkymää meidän partsin yläpuolelta.

Vielä toinen huonosti stitchattu panoraama.

Klikkaa tämä ainakin isommaksi: Mandariini-sangria saksalaisessa olutlasissa Finlandesa.

Matkalaukut vihdoin purettu.

2008-11-02T23:37:00.007+01:00

Tänään muutettiin, yllättäen yhden päivän etuajassa. Tähän entryyn lätkäisen muutaman kuvan. Koska tässä osoitteessa on nyt tarkoitus viivähtää pitempään, kuvaan varmaankin myöhemmin lisää. Klikkaa kuvia nähdäksesi suuremmat versiot.

Olkkarin nurkasta kyökille ja makkareille päin

Ah auvoa. Kamat eivät enää pyöri jaloissa ja jokaista sukkaa ja tiesmitä ei tarvitse kaivaa laukkujen pohjalta, sekamelskasta. Saavuttiin siis viimein asuntoon, joka on vuokrattuna joulukuulle. Ensivaikutelma on sellainen, että saatampa soittaa välittäjälle ja kysellä tilannetta koko loppuvuodesta.

Huoneisto ei ole yhtä "pramea" kuin edellinen, mutta varsin tasokas. Lisäksi etäisyyttä tuohon viime viikon kämppään ei ole kuin pari korttelia, joten kaikki kaupat sun muut ovat näillä nurkilla jo jokseenkin tuttuja. Mutta jos nyt viikon tai noin katselisi.

Olkkarin nurkkaa parvekkeelle päin

Vielä kuvaa meiningistä uudella kotikadulla (talvihan on siis saapunut, marraskuu on ensimmäinen talvikuukausi), kelejä vielä toistaiseksi pitää - maan pohjoisosissa ja vuoristossa on saatu jopa lunta, täällä se kuulemma olisi kuitenkin tavatonta.

Kotikadun nurkkausta kymmenen aikaan muistaakseni

Ensi viikon ohjelmassa onkin sitten soittelua Suomeen päin viranomaisasioissa. Kaupunkiin muuttoilmoitusta tehtäessä täytyy jotenkin tuo jälkikasvu todistaa jollakin pumaskalla omakseen ja niin edelleen. Alkaa täkäläinen byrokratia nostamaan päätään. Onneksi näitä asioita ei kuitenkaan tarvitse hoitaa kuin kerran.. tai näin ainakin tarina kertoo.

Jospa jo pöly laskeutuu.

Lepoa näkyvissä

2008-10-30T23:41:00.004+01:00

Väliaikainen kotikatu

Neljäs päivä kohdekaupungissa on eletty. Neljä päivää onkin ollut kokolailla työn tuntuista meininkiä siinä mielessä, että ollaan saatu aikaiseksi jo paljon asioita. Pankkitiliä perustettu, maksukorttien perässä juostu, hoidettu siirtolaisviranomaisasioita alulleen.. Puhelinnumerot perustettu paikalliselle operaattorille, nettiä hankittu ja niin edelleen.

Niin, netti. Tässä uuäsbee-dongelilaajakaistassa ei sinällään näin ensikosketukselta liene mitään vikaa. Huolestuttavaa on, että tämä meikäläisen Vistakone tuntuu yskivän - Nettiyhteys pätkii koska läppäri vähän väliä ilman näkyvää syytä hukkaa USB-laitteita, siis myös tämän usbimodeemin. Täytyy tutkia.. Vaikka myöntää täytyy että kiusaus "kierrättää" koko laite olisi kova. Sitä kun turhautuu tietokoneisiin niin sitä sitten turhautuu.

Kaiken muun aikaansaamisen ohella olemme ehtineet tutustua kaupunkiin. Verrattuna aurinkorannikon meininkiin ollaan kyllä pienemmän tuntuisissa ympyröissä, vaikka pikkukaupungin tunnelmaan ei ihan päästäkään. Julkinen liikenne perustuu viiteen bussilinjaan, jotka ovat ns. kiertolinjoja. Aikataulut pitävät yhtä hyvin kuin vaalilupaukset vaalien jälkeen, mutta perille ollaan päästy. Käveltykin ollaan, ja paljon.

Korkkasin äsken kaanonikameran kassista ja otin pari kuvaa ihan tästä nurkilta, nämä siis tässä entryssä.

Syksyinen yö lähiössä.

Huumaa ja kielivaikeuksia

2008-10-28T14:32:00.004+01:00

Työasema.

Nettipimento ei olekaan totaalinen, vaikka ei nettikahviloista ole oman yhteyden korvaajaksi. Kun nyt saisi hommat sentään hoidettua. Skandit puuttuu, joten virheitä saattaa tekstissä esiintyä.

Ohessa ote pimennon aikana kirjoitetusta päiväkirjasta, toissapäivä:

Aamu hotellissa meni huomattavan nopeasti. en saanut nukuttua juurikaan yli kahdeksaan aamulla, joten hain kahvia (lähinnä rouvalle joka *tarvitsee* kahvia) alakerran baarista. Aamupalaksi siis kinkkupasteijoita, magdalenoja, banaaneja ja kahvia, vettä. Kamalan paniikkipakkaamisen ja pikaisten Skypeyhteydenettojen jälkeen pian jo sovittu kyyti saapui. Suomenkielinen paikallinen mukava herrasmies antoikin kovasti ohjeita viisikymmenkilometrisen matkan aikana seuraavia askeleita varten asettumisesta kun keskusteltiin - Avainsanat tuntuivat kuitenkin olevan "ihan rauhassa vaan". Sepä olisikin oikeasti muutos, "Ihan rauhassa". Ehkä jopa mahdollista. Perille kun päästiin, asetuttiin taloksi (kortteeri on nyt siis vain viikon, tämmöiseen unelmaan kun olisikin joskus varaa vakituiseksi asunnoksi) ja lähdettiin käymään ostoksilla. Hintataso vaikuttaisi olevan matalampi kuin aurinkorannikon alueella. Budjetti pitää. Päikkäreiden jälkeen käytiin keskustassa kävellen etsimässä valmiiksi pankki, johon aiemmin Suomesta käsin olen huomiseksi varannut ajan. Löydettiin myös tivoli ja markkinat. Kaunis kaupunki. hymyileviä ihmisiä. Iltayhdeltätoista vielä noin 20 astetta.

...Eilen sitten saatiin pankkiyhteyskin jo perustettua. Tänään tarkoitus olisi ratkaista kulkuyhteysasioita ja ehkä jo löytää jotain kiinteämpää internettiä.

Rennompi päivä

2008-10-25T22:57:00.003+02:00

Tänäänhän tosiaan nukuttiin pidempään, noustiin vasta yhdeksältä. Päivä on sisältänyt siestan lisäksi lähinnä kaupungilla kävelyä, hotellihuoneen kylppärissä kylpemistä, pari ravintola-ateriaa (aivan loistavaa lohta muuten) ja tietysti hillittyä shoppailua. Porukkaanhan kuuluu 2 blondiinia. Kielen opiskelu on osittautunut pitkin päivää koko ajan tärkeämmäksi mitä enemmän missään asioi.

Nettikin toimii nyt oikein, tosin huomennahan tästä tosiaan lähdetään. Ongelmat hotelli-wlanin suhteen olivat näppiksen ja selkänojan välissä, Vistaahan en halua syyttää. Empä kyllä kenellekään halua suositellakkaan.

Niin, äsken oli tuollainen klassinen "vähän paskaa housuun"-tyylinen tilanne nyt jos tietokoneista höperrän. Erehdyin kiskaisemaan lennossa E71-kännykän USB-portista vauhdissa, seurauksena kone kaatui - tai siis ns. freezasi. Uudelleenkäynnistyksen tulos oli vain musta ruutu ja humiseva prossutuuletin. Lopulta kone pääsi recover-tilaan kun löin asemaan jonkin ihan sattumanvaraisen cdr-levyn (juu, IHAN kaikkia ei tuhottu muuttosiivouksessa).

Kuvat tosiaan yhä kamerakännykällä, kaanoni on yhä tulpattuna jossain matkatavaroissa.

Sarjakuvassa ylhäältä alas:
Lounasta odotellessa - Hillittyä shoppailua - Magee suihkulähde - päivällisellä

Matkalla

2008-10-25T13:25:00.002+02:00

Lähtöpäivän kaaos alkaa nyt hiljalleen muuttua kaiuksi muistissa. Eilinen oli todella rankka päivä. Parhaiten matkan rasitukset otti kuitenkin perheen nelivuotias.

Hotelli, jossa nyt vielä yhden yön olemme ennenkuin matka jatkuu kohti varsinaista määränpäätä, on jokseenkin vaatimaton mutta kovastikin kodikas. Huoneessa piti olla toimiva wlan-yhteys, joka näyttääkin muiden omenakoneilla ja äkspeewindouseilla toimivan, ei vaan tällä vistakoneella toimi. No aivan sama. Tätä blogia kuitenkin jonkun wlanin yli päivitän, ei kyllä ole hajuakaan kenen verkko. Hups.

Keli juuri nyt täällä vastaa suurimpiirtein viime kesäkuuta Helsingissä.

Jossakin Alicantessa.

T- liki nolla

2008-10-23T11:52:00.003+02:00

Heh, vielä kerkesin tämän yhden entryn vanhassa kämpässä. Netti katoaa parin tunnin päästä.

Täällä on nyt jäljellä pari tavaraa ja kaiku. Emäntä kiroilee ja noituu laukkuja pakatessaan. Yllättävän pienellä muuttokuormalla ollaan kuitenkin lähdössä (kts. kuva). Kyllä alkaa mieli olla vähä vähältä aika helpottunut, melkoinen projekti tämä on ollut. Vielä pari jännää kuukautta edessä tuon asettumisen suhteen, uusi koti pitää vielä keksiä :-)

Läjä kamoja.

Katkolla

2008-10-21T22:13:00.005+02:00

Pari päivää, niin netti katkeaa. Seuraavasta nettiyhteydestä ei varsinaisesti ole vielä tietoa. Voin kyllä varmastikin päivittää esim. tätä blogia ja siirtää ftp:llä tiedostoja nettikahvilatyylisiäkin yhteyksiä käyttäen, ainakin jonkin aikaa. Saas nähä, sanos Manu.

Nyt ja sittemmin ollaan kamoja setvitty oikein pitkää päivää, ja tosissaan. Tänään koitti ainakin rouvalle pieni tauko.. Muuttotilassa oleva keittiö sai käyttöä kauneussalongin muodossa. En tiennyt, että rakennekynsien tekeminen vaatii niinkin paljon kälätystä ja neljä ja puoli tuntia - Nyt tiedän.

Rouvan kynnet työn alla.

Niinpä, lähtö koittaa kohta. Toivottavasti kaikki sujuu hyvin, valmisteluun on kulunut kohta (laskentatavasta tosin hieman riippuen) jo kahdeksan kuukautta, jopa.

Voi hyvinkin olla, että seuraava blogientry tulee jo kauempaa. Pari päivää enää.

Alkaa vähän väsyttää.

2008-10-15T21:13:00.004+02:00

Muuttohommat ne jatkuvat kiihtyvää tahtia. Tavaroita viedään, haetaan, kaupataan, lahjoitetaan siinä missä virastoissa juostaan, varataan aikoja, lähetetään papereita ja ilmoituksia.. Toimitetaan, viedään, tuodaan, hoidetaan, haetaan, nostetaan, pakataan ja niin edelleen. Aika hektistä, lähes joka tavalla.

Asiat kuitenkin tuppaavat järjestymään. Nythän jo asutaan laina-asunnossa, nukutaan lainapedissä, saunotaan lainasaunassa ja - Paras - Ajetaan laina-autolla. Kaikki on myyty.

Tyttärellä oli tänään päiväkodissa läksiäiset. Äitinsä - Joka on myös vaimoni, tuo korvaamaton olento - Keksi eilen että tehdään pienet yllätyspussit tyttären ryhmän lapsille (n. 20 prinssiä ja prinsessaa yhteensä.) Säkkeihin heitettiin jonkin verran karkkia, kiitoskortti ja meluisia pieniä leluja. Vaikutti siltä, että oli menestys. Toivottavasti hoitotädit joskus antavat anteeksi.

Keksin tänään aamulla myös sen, että jäljistä päätellen 60-luku oli kaunis. 70-luku oli ihan helvetin hirveä. Ja 80-luku oli kaunein.

Myyty.

Rankka syksy

2008-10-11T14:00:00.003+02:00

Aika kirpakkaa keliä jo pitää. Tänään tuli vettä etuvasemmalta korvaan tuulen mukana mutta ei se mitään, kylmäähän se sentään oli. Syksy, uhh.. Inhottaa.

Se on tämän blogin päivittäminen jäänyt melko sekundaariseksi viime viikkoina. Asioiden hoito vie paljon aikaa, vaikka ei se kaikkea aikaa ole tietenkään vienyt. Energiaa se vie vielä enemmän.

On viety ties mitä kamaa ja ties kenelle ja ties kuinka paljon.. Onpahan kuitenkin tuloksia jo näkyvissä, häkkikellari alkaa olla jo enemmän tyhjä kuin täysi ja asumistiloissakin alkaa olla jo väljää. Loppuja tavaroita, kuten huonekaluja ja sen sellaisia, tullaan myös mahdollisesti hakemaan jo pian. "Optinen media"-painajainenkin alkaa olla jo voiton puolella.

Syksy.

"Jesses sentään"

2008-10-06T20:53:00.004+02:00

Otsikossa esiintyvää ilmaisua olen tässä päivän pari viljellyt viljalti. "Jesses sentään miks mä olen ottanu tästäki backupit" ja "Jesses sentään miks mä oon tänkin säästäny" ja "Jesses sentään miks en oo tätäkin paperikasaa hoitanu" Ja niin edelleen.

On aivan uskomatonta miten tällainen kaltaiseni nuori mies on EDES ehtinyt kasaamaan moisen määrään rojua. Vähän hävetää kun tulin jossain vaiheessaa elämää kommentoineeksi kärkevin sanankääntein erästäkin ikäihmisen kuolinpesää josta löytyi ämpäritolkulla käytettyjä fillarinketjuja - säästetty ilmeisesti pula-ajan opettamalla mentaliteetilla (jos joskus tarviis). Itse olen nyt purettavasta omasta muuttojäämistöstä löytänyt noin TUHAT cd-r-levyä, joista suhteella 1:20 on ollut jotain todella säästettävää dataa.

Jesses sentään.

Toinen loistava kryyni on ollut niinsanotut HTM-laatikot. "HTM" tässä seisoo lyhenteeksi ilmaisulle "Hoidan Tän Myähemmin". HTM-laatikot ovat väärällään vanhoja tiliotteita ja -raportteja, työtodistuksia, hääkutsuja, kuvia pikkuveljestä (Siis minun nuoremmasta veljestäni, ***kele) lapsuusiässä, jäähyväiskortteja entisten työpaikkojeni kollegoilta ja "asiakkailta", kopioita joskus julkaistuista produktioista ja kaikemmaailman muista muistoista ja muutenkin tuntehikasta tavaraa. Vaikeaa. HTM-laatikot sisältävät myös LISÄÄ backup-cd-r-levyjä.

Kaikenkaikkiaan muuttoirtaimen purku asenteella "kaikki turha pois" on ollut likimain eteerinen kokemus. Heitä pois vanha elämä - siitähän tässä on kyse, tietyllä tavalla muutenkin. Levyjä ja paperia voi hävittää, muistoja ehkä ei. Muistot vaan haalistuvat valkoiseen ajan kanssa.

Minä en silti muutu.

Kuvassa kotikaupunkini keskustaa.

Näin - Se alkaa.

2008-10-02T21:48:00.004+02:00

Nyt on muuttopäivä tiedossa, ainakin poistumisen osalta. Lentoliput maksettu, lähtö muutaman viikon päästä.

Kamala paniikki vääntää välillä vatsan pohjaa kuin se kylmä rauta, josta tykinputket valetaan. Heti perään saattaa pään vallata hassu euforia ja tunne siitä, että voin selvitä vaikka CERNin lhc-kiihdyttimestä. Eipä ole meikäläiselläkään toisaalta pitkään aikaan ajanut hissi ihan yläkertaan asti, mutta - Mitä sitten?

Noh, nyt ainakin muutamaksi viikoksi tekemistä riittää. Virastoissa juoksemista vaativat asiat alkavat onneksi olla jo pitkälti purkissa. Seuraavaksi täytyy myydä auto ja hankkiutua irtaimesta eroon ja tehdä jonkunlainen loppusiivous kämppään että uusi asukas pääsee sisään.

Irtain.. Niin. Tänään ihmettelin taas mistä ihmeestä tätä kamaa VOI kertyä. Syvin huokauksin täytyy vaan nyt ryhtyä.

Optisen median osalta oli mukana rahtaaminen ensimmäinen ajatus, joka nyt on osoittautunut mahdottomaksi. Jotenkin joka paikassa on seedeetä tai seedeeärrää tai deeveedeetä. Hankinkin jo 750Gb:n vetoisen ulkoisen LaCien jolle aika paljon saa muovikiekkojen sisällöstä tallennettua.. Kuitenkin koko määrä on aika ongelmallinen.

Määränpäässä onkin jo sentään edes parin ensimmäisen päivän majoitus jo varattu. Alicanten lentokentän lähettyviltä on varattu hotelli, siitä eteenpäin on tarkoitus majoittua loma-asuntoon kuukaudeksi. Tänä aikana vuokra-autoa käyttämällä onkin jo aika väljää (näin oletan) etsiä kiinteämpi vuokra asunto.

Hehe.. I'm so funny.

Lähes vapaapäivä

2008-09-26T23:25:00.005+02:00

Aamusta katsastuskontorille.. Noh, ainakin puoliltapäivin. Jokatapauksessa auto on nyt leimattu. Jälkitarkastus oli simppeliä ja nopeaa, autoa ei tarvinnut edes näyttää, paperi oli riittävä näyttö, kerrankin. Jälkitarkastus noin paperilla ei edes maksanut kuin vitosen.

Weppirakenteluprojekti olisi tänään julkaistu ilman ennakoitavissa oleva mutta silti niin yllättävää Ficora-säätöä. Ensi viikolla paremmalla meiningillä sitten.. Kaikki siis valmiina paitsi domainin siirto. Äh.

Loppupäivä kuluikin sitten Korkeasaaressa. Paikka oli niii-iin autio, että olisi voinut kuvitella eksyneensä elokuvan "28 päivää myöhemmin"-kuvauksiin. Ilma kolea ja tuulinen ja mereltä tuulee.. eikä kukaan myy edes kahvia. Jotain eläimiä pääsi sentään tytär katsomaan. Ihan kiva reissu kuitenkin: Paljon liikuntaa ja kohtuullisia kuvia.

Tytöt kävelevät kuolleilla lehdillä, johonkin.

Normipäivä

2008-09-25T20:40:00.002+02:00

Niinhän siinä kävi, että toissa päivänä ei auto mennyt ensikatsastuksessa läpi, vaan hylättiin. Hylkäyksen syy oli OBD-testissä oleva virheilmoitus "ilman selväkielistä selitettä". Auto siis bugaa liikaa. Tänään - normipäivänä - oli auton huollon aika. Syynä oli ajonestolaitteen antennisignaalin pätkiminen kohti tietokonetta, josta moista bugauslogia oli kertynyt. No, onpahan nyt todistukset ja todisteet siitä että kaikki on kunnossa, tarkistuksen pitäisi siis sujua ihan noin paperilla. Testataan seuraavaksi suomalaista byrokratiaa, ehkä jo huomenna. Että mitä se on käytännössä.

Lisäksi tänä normipäivänä lopulta syntyi asuntokauppa. Tämä tarkoittaa sitä, että seuraavan viiden viikon aikana on TODO-listassa esimerkiksi muuttoilmoituksia, verottajalla käyntiä, irtaimen myyntiä / polttoa / lahjoittelua ja siirtyminen Välimeren rannalle toistaiseksi.

Nyt on takki tyhjä, sellainen normipäivä. Kirjoitan lisää myöhemmin.

Herra Ihmeen normipäivä.

Facebook

2008-09-20T23:05:00.004+02:00

Lomallaan rouva keksi otsikonmukaisen harrastuksen itselleen. Tällä viikolla on tytärkin ollut lomalla tarhasta, ja ovat tytöt saaneet viettää paljonkin toivottua äiti-tytär aikaa... Muuten onkin rouvalla loppuviikosta aika kulunut naamakirjaan.

Ensi viikolla on pieni tarhassa ja rouva lienee siis naama kiinni naamakirjassa. Voi olla, että itse saan olla rauhassa - Ja paljon.

Ompahan oma weppirakenteluprojektinikin saanut propulsiota siinä määrin, että julkaisu on jo erittäin todennäkönen ensi viikolla - Joskin tähän liittyy vielä paljonkin sisällön tuomista ja käyttäjien koulutusta ja kaikemmaailman irtohuttua, mutta kuitenkin.. Kunhan valmistuu, niin jotenkin juhlistan sitä.

Ja pesukone on loistava. Vaatteita on tuhoutunut nyt 0 kpl.

Kuvassa kaksi blondia baarissa Tallinnassa. Elämäni naiset.

"Hei katos onksul fyrkkaa otetaa toiset"

Heikko nainen

2008-09-16T21:34:00.006+02:00

Tänään se vihdoinkin saapui.

Uusi pesukone kuivausrummun sokkeliksi.

Vanhempien, naapureiden yms. koneita ei tänään siis enää tarvinnut käyttää. Ah auvoa. Oi onnea. Paketti vaan auki, kuljetuskiinnikkeet "veks", styroksit roskikseen ja kone paikalleen. Johdot, letkut ja putket kiinni ja kuivausrumpu päälle ja jo tuoksuu omenanhajuinen huuhteluaine luoden luotettavaa kodin tuntua asuntoon, jonka jo toivoisin niin menevän kaupaksi.

No.. teoriassa noinkin yksinkertaista. Pesukoneella vaan on se perusominaisuus mikä on myös aikuisikäisellä virtahevolla - sen nostaminen on vaikeaa ja ei niin turvallista. Vaimoni kanssa homma kuitenkin onnistui, hän on niitä harvoja naisia, joiden kanssa voi tehdä moisia hommia. Kuitenkin, pesukoneen kuorimisen jälkeen siirtovaiheessa käytiin seuraava dialogi:

- Onko ote?
- Joo.
- Sano "hep", jos luistaa ja pitää laskea, jooko?
- Joo.
* Nostaa - ja laskee koneen nopeasti jalalleni*
- AI PRKL... Mä sanoin että sano hep!
- Joo.
-Sanoitko "hep"?
- En.
- Tää kone on nyt mun jalan päällä!
- Joo.
- Kato nyt prkl!
- Joo-o! Aika jännä.
- Okei.. *sigh*.. Sanotko nyt sitte "hep", jos pitää laskea?
- Joo.
*nostoa*
-..HHEP!!

Kipukynnys

2008-09-09T22:26:00.003+02:00

Lyhyesti:
- On ollut purjosti kuhinaa niin muuttosuunnitelmissa kuin muissakin asioissa
- Rouva jää pian lomalle, vihdoin
- Käytiin poliisilla tänään hakemassa henkkareita

Vasen jalkani elää edelleen omaa eläämäänsä, ja otti taas osumaa. Luulen että varpaita murtui. Armoahan tässä ilmiössä on nähtävissä siinä muodossa, että vaikka jalan osumatarkkuus on huono niin ompahan tuntokin heikko. Ei siihen satu, sillälailla oikeasti. Rumahan se kyllä jo on.
Kuvassa myrskynpoikanen nuolaisee Itämeren pintaa, toissa kesänä. N70-kamerakännykällä.

Klikzor da kuva.

Syysruokaa

2008-09-02T14:25:00.016+02:00

No jopas jotakin. Webbiprojekti, johon olen aiemmissa entryissä viitannut, lähestyy julkaisuvaihetta. Sanompahan vain, että kokonaisuutena arvostellen on kyseessä projekti, jossa mopo on päässyt rajaamisen suhteen irti jo kauan sitten. Vaikka väliäkö hällä, kertahan se on ensimmäinenkin.

Kun muilla rintamilla käydään hiljaista asemasotaa ja kummempaa jutun juurta ei oikein löydy, nakkaan tähän väliin mielenterveellisen reseptin.

Uuninporsas ja lohkoperunat

Helppoa syysmärskettä. Aikaa kuluu reilut 3 tuntia, ja sitähän nyt minulla, kuten kaikilla muillakin, on.

Varaa:

1 kilo maustettua porsaan uunifilettä
7-10 hyvänkokoista perunaa
1 Tomaatti
n. 6 valkosipulinkynttä
2,5 dl Kermaa / Kasvirasvasekoitetta (Vaikka Flora Kevyt ruoka tms.)
Suolaa
Chilijauhetta
Paprikajauhetta
Basilikaa
Ruohosipulia
Kurkumaa
Oliiviöljyä

Lisäksi mm.

Hyvä veitsi
Paistolämpömittari
Riittävän iso vuoka
Kulho
Paistinpannu

Tarveaineita ja työkaluja.

Aloitetaan perunoista. Pese kädet. Pese perunat juuresharjalla tai perunakäsineillä. Älä kuitenkaan pyri poistamaan kuorta kokonaan, älä ainakaan kuori niitä. Lohko perunat pituussuunnassa 6-8:aan osaan.

Perunat prosessiin.

Kaada laakeaan kulhoon pluraus (n. 3 rkl) oliiviöljyä. Lisää joukkoon suolaa pari-kolme teelusikallista, paprikajauhetta noin saman verran ja tulisuuden tarpeesta riippuen chilijauhetta (itse käytin tässä pari teelusikallista, en ole niin poltteen ystäviä). Sekoita.

Käsityötä. Muista pestä kädet muös jälkeenpäin.

Laita päälle perunalohkot ja pyörittele kunnes öljy ja mausteet ovat levinneet tasaisesti. Hommaan voi joku näppärämpi keksiä jonkin kätsyn ja toimivan työkalun, mutta helpointa tämä on pestyin käsin. Huomaa että kädet on syytä tämän toimenpiteen jälkeenkin pestä, chilijauhe polttaa pahasti silmiin joutuessan. Eikä kai se mukavalta muuallakaan tunnu.

Laita uuni lämpenemään. Ei kiertoilmaa, n. 125 astetta.

Seuraavaksi peti possulle. Aseta hyvä pätkä alumiinifoliota pöydälle.
Kuori ja leikkaa valkosipuli ohuiksi siivuiksi. Siivuta tomaatti 5-6 osaan. Kanta kannattaa poistaa.

Lado tomaatit keskelle foliota ja mätä valkosipulisiivut päälle. Tähän voi täräytää myös vähän oliiviöljyä. Possu päälle rasvapuoli ylöspäin.

Possulle peti. Käytetään vähän myöhemmin soossin pohjaksi.

Sitten vain paketti kiinni. Laita lihalämpömittari siten, että mittarin kärki on osapuilleen paistin keskellä, paksuimmassa kohdassa.

Uunin kuumettua possu uuniin. Noin kilo lihaa tarvitsee pari tuntia kypsyäkseen, mutta laita hälytys puolentoistatunnin päähän - tällöin mm. operoidaan potut mukaan.

Mittari lihaan ja liha löylyyn.

Puolentoista tunnin kuluttua tosiaan paisti pois uunista. Avaa paketti ja ota liemi, tomaatit ja valkosipulit pannulle. Paistia ei tarvitse enää paketoida - tinttaa perunat jääkaapista paistin seuraksi ja takaisin uuniin. Laita hälytys nyt noin puolen tunnin päähän. Itse tykkään yllyttää uunia myös hiukan kuumemmaksi, tuonne 180-200 asteen huitteille.

Kastikkeen teko alkaa.

Valmista nyt kastike liemesta, tomaatista ja valkosipulista, odottavathan siis pannulla. Anna pannulle melko reilua lämpöä aluksi. Kun höyry alkaa nousta, on tomaatinkuoret helppo haluttaessa erotella bioroskikseen. Ole varovainen lämmön kanssa, älä keitä kasaan! Lisää ruohosipulia, kurkumaa ja basilikaa. Kaada joukkoon kasvirasvasekoite/kerma ja sekoita kunnes soossi on tasaista. Jätä kannen alle matalalle lämmölle hautumaan.Kastikkeesta voi poistaa tomaatinkuoret jos haluaa.

Kun Liha on kypsää (mittarissa siinä 80 astetta), uunista pois. Leikkaa liha. Laita perunat tarjoiluastiaan. Aseta tarjolle ja sano vaimolle jotain nättiä.

Syömään.

Kujanjuoksua hyvällä fiiliksellä

2008-09-01T22:08:00.003+02:00

Jaa-a. Tuhoutuneen pyykkikoneen korvaava uusi kone antaa yhä odotutaa itseään. Vaimoni anoppi ehdotti pyykin käsinpesua. Oli sitten tosissaan tai ei, aion ainakin harkita moista jo kuntoilumielessä. Lisäksi: Tänään näytti säätutka nollaa astetta aamulla, ja tässä illalla saunajäähyllä tuli alijäähtynyttä vettä etuvasemmalta ohimoon. Jos tämä ei ole syksy niin tiedän mikä ainakin on.

Aamulla koin todella kornin hetken - Taustalla siis muuttosuunitelmat toiseen ilmastoon, talvea pakoon. Olin parvekkeella piipullisella hiukan puoli seitsemän jälkeen kun maiseman ylitti valtava, parisataa metriä leveä aura kanadanhanhia. Hanhet huusivat lentäessään. Ei voinut kun nauraa. Komea näky se kuitenkin kaikenkaikkiaan oli, niinkuin on aina ollut.

Niin, sattaisi olut jo maistua. "Kaissitä ny ryyppää kö koneet hajoo ja lunta sataa" Kummelin lentäjähahmoa lainatakseni (Tässä, jos kuulostaa vieraalta).

In The Other News: Tyttärellä lie alkanut ns. toinen kyselyikä.

- Isi mitäsäteet?
- No laitan sulle tätä kalapuikkoja ja muusia.
- Miks?
- Nyt on ruoka-aika ja tätä sä pyysit.
- Aijaa.
- Ole hyvä.
( Tytär syö 10 minuuttia ja jää haaveilemaan)
- Hei syö nyt se safka reippaasti.
- Miks?
- Se ei ole hyvää jos se jäähtyy liikaa.
- Miks sei oo sit hyvää?
- Lämmin ruoka on sen mallista. Ruokaa suuhun nyt.
- Miks se on sen mallista?
- SYÖ NYT. Mä en kestä.
- Mitä sä et kestä?
- Tota kyselyä. Syö nyt.
- Miks sä et kestä?
- ....

Kuvassa nukkuva krokotiili läheltä. Miksi ei.

Klikkaa foo ful resölyysön

Nooo, odotellaan.

2008-08-30T09:58:00.003+02:00

Kummallista. Kaikki asiat tuntuvat antavan odotuttaa itseään. Uusi pesukone on tilattu, ja tukussa tökkii. Pitää odotella. Muuttoprojektissa on ollut aktiivisia taustatapahtumia loppuviikosta, mutta uutisia ei ole vielä kuulunut. Pitää odotella.. Heh. No, kyse on kyllä aika miellyttävistä ongelmista, kuitenkin.

Odotellessa voi vaikka sitten kävellä hidastetusti.

Rouvan työpaikalla ovi on alkanut käymään. Joku kollega vaihtoi työpaikkaa ja läksiäiset on eilen vietetty. Roua ramppasikin eilen krouvin, ruokapöydän, krouvin, kotisaunan ja taas krouvin välillä. Tuloshan siitä on nyt tietysti ihan taattu kolinapaketti. Ei silti, olipa ihan hyvä että sattui rouvallekin tilaisuus pitää kivaa. Alkaa yuo kaiken odottelu pikkusen kirvelemään hänelläkin, niin miellyttäviä kun nämä asiat ovatkin.

Uh, lisään kuvan kun pääsen omalle koneelle. Omaa konettani pidetään nyt elokuvateatterina, yleisönä 4v. tyttö.

Musiikkia ja muserrusta

2008-08-27T22:12:00.003+02:00

Pitkästä aikaa tänään kokeilin vähän säveltää.

Moiseen ponnistukseen ryhdyin siksi, että huvitti. Huvitti siksi, että jo pidemmän aikaa on päässä soinut tietty kuvio ja halusin lopulta nähdä minkälainen se on. Eli tyypillinen syy. Samanaikaisesti keksin, että olisi kiva tehdä joku veisu "läksiäislahjaksi" jollekulle joka musiikkia voi käyttää. Tiedän useita.

Sävellyshomma lähti käyntiin jokseenkin takkuisesti. Selkäranka täynnä ruostetta kuitenkin aloin sinnikkäästi veistelemään ja jo muutaman tunnin kuluttua homma alkoi luistaa. Päässä ritisi, sananmukaisesti. Päädyin luonnon kutsusta tauottamaan hommaa ja jatkan huomenna jos - Raimo Vakkurin sanoin - "on sellanen fiilis". Teemantynkää on jo kasassa.

Sävellysrupeama johti kuitenkin jostain syystä Helvetilliseen Fatiikkikohtaukseen. Nukuin tunnin ja olin oma itseni, tai joku muu.

Kuvassa kalaa ja perunoita. Se on Oikeaa Ruokaa, koska siinä lukee niin.

Klikkaa kuvaa

Ei vaivaa

2008-08-26T18:01:00.007+02:00

Kävimpä lekurilla juttelemassa, näyttäytymässä ja itseni tutkituttamassa, rikki kun olen (kuulemma). Oli kyllä ensimmäinen kerta kun kuulin hyviä uutisia, olen olosuhteisiin nähden hyvässä kunnossa. Mutta ei siitä sen enempää.

Muuttoprojektissa pientä sahaamista ja siinä mielessä takaiskua, että asuntomarkkina tässä ihan paikallisesti näyttää aika tarjontavoittoiselta. Mutta ei se maailmaa kaada - Vielä ainakaan.

In The Other News: Vaimoni nöräilee konffaamalla thunderbirdiä ja geemailia linux-miniläppäriin. Outoa.

Ja jotta tähän entryyn saisi jotain varsinaista sisältöä, tässä kiuasmakkararesepti:

Kunnon Kiuasmakkarat
(kahdelle)

2 Mausteista grillimakkaraa (Esim. Wilhelm sinihomejuusto tai Juustokabanossi)
2 Isoa bratwurstia
1 Iso punasipuli
2 Tomaattia
2 Valkosipulinkynttä (tai maun mukaan)
Pluraus (n. 3-4 rkl) Oliiviöljyä
Pippuria
Kiuasmakkarapussi

Kuori ja siivuta valkosipulinkynnet ohuisi siivuiksi. Sekoita kipossa valkosipuli, pippuri ja oliiviöljy.
Tee makkaroihin syviä ristiviiltoja. Katkaise bratwurstit puoliksi. Lado makkarat pussiin.
Leikkele sipuli reiluiksi noin 1-1,5 cm vahvuisiksi siivuiksi. Siivuta myös tomaatit raskaalla mitalla, lado sipulit ja tomaatit makkaroiden päälle pussiin.
Kaada lopuksi maustettu öljy koko kasan päällimmäiseksi ja sulje pussi. Jos pussi kävi ahtaaksi ja öljy ei tuntunut leviävän, kääntele pussia varovasti sulkemisen jälkeen.

Laita pussi kiukaalle viimeisille löylyille ja jälkilämmölle. Saunan kiukkuisuudesta riippuen sopiva kypsytysaika on noin 20-40 minuuttia. Ruoan tuoksu kyllä yleensä hälyttää ajoissa.

Kun ruoka on kypsää, nosta pussi pois ja revi auki. Tarjoile keveän punaviinin (esim. kalifornialaiset Grey Fox tai Turning Leaf Merlot) ja/tai oluen kanssa.

Klikkaa kuvaa nähdäksesi sen isompana.

Teknosulkeiset

2008-08-24T12:08:00.007+02:00

No jopas jotakin. Blogin päivittämistä uudella kännykällä - w00t!, niinkun vaikka quakelandiassa vielä jokin aika takaperin oltaisiin sanottu.

Kuten aiemmin totesin, se tosiaan on kivaa kun on uutta kamaa. Tällä kertaa kuitenkin minua hiukan vaivaa se, että uusi kama on enemmän tai vähemmän uusia tietokoneita, vaikka jokin aika sitten niin pyhästi päätin vähentää kotitaloutemme tietokoneiden lukumäärää. Rouvankin uusi kama on eee-miniläppäri. Pahus.

Ja myöntää täytyy, ettei tämä päivitys täysin mobiilisti onnistunut. Opiskelu jatkuu.

Teknolookiasta vielä pari sanaa. Weppirakenteluopiskeluprojektini (ah kyllä suamenkiäli on kaunis, en sitä tahallani yritä ryvetää), jonka ihan äsken totesin saavuttaneen teknisesti ottaen harjansa, on nyt saanut hiukan rajattua yleisöä. Minun mielestäni tuotokseni on toiminnallisuutensa osalta mm. "Helvetin kaunis", "Niii-in nätti" ja "Ooooh!".

Vaikkakin olen maininnut noin niinkuin "diskleimerinä" (haha kielipoliisi sanoi ettei heittomerkit auta) tälle mainitulle rajatulle yleisölle että ulkonäkö on kokolailla toteuttamatta, ei kukaan tunnu ymmärtävän miksi se on myös "Niin situn viisti". Pitänee etsi propellilakkisempaa yleisöä. Vaikken itse tietenkään -Vakavasti puhuen - Omaa soluakaan nörttiä kehossani, en säettäkään sitä sielussani.

Kuvassa (1280 pikseliä leveä, klikkaa kuvaa) tänään: Tiikeri, jonka kuvasin keväällä eläintarhassa. Kyseisessä tarhassa pääsee yllättävän lähelle yllättäviä eläimiä, yllättäen.

Kuvan laitan tähän siksi, koska huvitti.

Hienompi päivä

2008-08-22T20:10:00.003+02:00

Puhelin hajosi, joten se oli korvattava uudella. Tämä sinällään ei tehnyt tästä päivästä hienoa, vaikka hienomman tekikin. Materialismiahan sinänsä täytyy pitää Pahana Asiana, mutta kun hankin tavaroita harvempaan tahtiin, on selkeästi toleranssi jäänyt kehittymättä - Sen huomasin. Miten kiva onkaan kun on Uutta Kamaa! Todella.

Hienon tästä päivästä kuitenkin teki se, että jo pidempään jatkunut tietynlainen verkkosivun kehittelyprojekti osoitti olevansa teknisesti ottaen harjakorkeudessa. Kaikki on paikallaan ja toimii, mutta karun näköinen se vielä on. Karun näköinen.

Lisäksi muuttoprojekti ottaa askeleita.. Jännitys kasvaa.

Syksyn merkkejä on kirjaimellisesti ilmassa. Laitan tähän siksi kuvan, jonka otin keväällä.

Kaikki etenee.

2008-08-21T12:58:00.003+02:00

Kuten hyvä ystäväni tänään aamulla puhelimessa totesi - Etenemistä se on ryömiminenkin.
Noh, totuudessa pysyäkseni, minun on kyllä sanottava että nyt juuri käynnissä olevat pääasialliset projektit ovat eilen ja tänään edenneet aimo harppauksin. Kehon ohessa roikkuva flunssakaan ei ole hidastanut asioita, ei edes niitä, joihin voi itse vaikuttaa.

Joka tapauksessa, muutto näyttää nyt varmemmalta kuin koskaan. Pitäisi varmaan tehdä jonkunlainen To Do-lista (siinäpä taas termi kielipoliisin mieliksi).. Jo ajatus hiukan hirvittää.

Työasema kotona ei enää tunnu omalta. Tänään koti ei ole tuntunut kodilta. Kuulostaa ahdistavalta, mutta se ei ole sitä. Katse on eteenpäin.

Ah, tässä kuva tästä työasemastani. Totesin että se on tylsä, joten lisäsin etualalle viiniä.

Ketsuppia kulmakarvoissa

2008-08-19T20:57:00.008+02:00

Kyllä - Nukuin viime yönä hyvin, liki 7 tuntia.

Jäipäs webbirakenteluprojekti tänään kuitenkin Vähemmille Tunneille(tm). Kämpässä oli kaksi näyttöä, joten jouduin evakuoimaan itseni pariin otteeseen. Ei siinä opiskelemisesta mitään tule.

Päivällä kävelin Itäkeskuksen (siis kauppakeskuksen) päästä päähän. Rammalla jalalla touhuun sain kulumaan tunnin. Muistan "Itiksen" aiemmin, muutaman vuoden takaa sellaisena ahdistavana kiireen ja tuskan pesänä, jossa esillä on paljon hienoja tavaroita, syrjäytyneitä ihmisiä ja poliisiasema. Nyt vaikutelma oli sellainen, että tavaran paljous on päässyt voitolle. Ei paha. Ehkä.

Toisessa evakossa mentiin koko porukalla (minä, vaimo ja tytär) erääseen vantaalaiseen Hesburgeriin - Tuli moinen reissu tytölle luvattua. Söi tyttö sellaisella ruokahalulla että ylläoleva otsikko syntyi.

Rouva on tänään ollut aamusta asti miedosti kiukkuinen. Kiukku yltyi iltaa kohti tukahdutetuksi raivoksi. Syytti asunnonvälittäjää kommunikoinnin puutteesta kun kysyin mistä moinen kiroilu, manaus ja noituminen. Kieltämättä; olisihan se ollut kohteliasta päivän pääteeksi ilmoittaa vaikka mitään tulosta ei olisi myyntitouhussa tullutkaan. Vaan toisaalta, ei ne uutiset miksikään muutu vaikka huomenna vasta kuulisikin.

Pyristelyä ja huutonaurua

2008-08-18T13:28:00.005+02:00

Siirtyminen Suomesta Etelä-Eurooppaan on muuttunut viimeisen parin vuorokauden aikana Suunnitelmasta Projektiksi. Siitä ei ole epäilystäkään.

Tämä saa olla kaikessa mitäänsanomattumuudessaan ensimmäinen blogientry (kielitoimisto sähköteloittaa minut vielä moisten anglikanismien viljelystä), kirjoitan tätä nyt lähinnä harjoitellakseni tätä plokkerikikkareen käyttöä.

Opiskelumielessä tähän väliin paiskaankin kuvan:

Nnnoin. Vakavasti puhuen - Lapset: Älkää juoko olutta.

Muuta mainittavaa: Lähes musertava unettomuus jatkuu ehkä kuudetta vuorokautta. Mutta ei se mitään. Etenin tänään siitä huolimatta mielestäni ihan hyvän kompastumisen verran webinrakenteluopiskeluprojektissani. Ja kyllä, kirjoitan tahallisesti kielipoliisia ärsyttäviä mukamukatermejä, huono uni lie tehnyt minusta hieman äreän tänään. Jospa huomenna päivä olisi lempeämpi.