Tottumista havaittavissa.

Olen itse ja henkilökohtaisesti huomannut mukautuvani melko nopeasti ympäristööni. Tämä on toistuva ilmiö: Mukauduin aikoinaan esimerkiksi armeijaan, myöhemmin erilaisiin työyhteisöihin, myös jopa aivan uuteen ammatti-alaan - Toistuvasti. Sittemmin olen havainnut tämän mainitun mukautumiskyvyn heikenneen. Vaihtoehtoisesti pidän toki mahdollisena sitä, etten enää ole viitsinyt tai jaksanut mukautua. En ehkä ole pitänyt sitä enää niin tärkeänä.

Pari päivää takaperin huomasin että olen jo mukautunut tähän vielä melko uuteen ympäristöön koko lailla perusteellisesti. Vahvana esimerkkinä voi pitää sitä, että ajoin auton kyljen autotallin kauko-ohjattavaan porttiin, puoliksi tahallaan. En pahasti, mutta kuitenkin. Aiemmin en missään nimessä, en iki-ikimaailmassa olisi voinut kuvitella tekeväni niin. Nyt riitti kenkkuileva portti ja oma "Eso es, no tiene importancia"-asenne. Vahingot jäivät kuitenkin olemattomiksi.

Kielen opiskelu etenee jatkuvasti. Tottakai. Sanomattakin on selvää (ja sanon sen kuitenkin) että kielelle jatkuvasti altistuminen jo yksinään vie oppimista eteenpäin, mutta etenkin rouva on asian suhteen hyvin ahkera.. Ja siitä seuraa tietysti se, että onpahan rouva jo aika paljon kielen hallinnassa edellä.

Kierrelty on, eri asukasyhteisöjä, meinaan. Kovasti olisi kiinteistöä tarjolla ja hinnatkin vaikuttavat olevan yhä laskussa. "Oma" kiinteistönvälittäjämme täällä kertoi pankin pakkolunastamista asunnoista joita tarjotaa nyt melkein millä ehdoilla tahansa ja houkuttelevalla hintalapulla... Asiahan voi olla piankin ajankohtainen.

Kuvia löyhästi ylläselostettuun liittyen - Klikkaa isommaksi, jooko. Tällä kertaa myös panoraamat ovat jotenkin jo onnistuneita. Liekö saapuva kesä joka valaistusta parantaa, moukan tuuri vai onko oikeasti tapahtunut jotain kehitystä kuvaamisessa, tiedä häntä.

Farkkurotsipimut kaupungin laidalla

Ilman jälkkäriä ei pärjää

Rivaria Los Balconesissa

Perus-appelsiiniviljelmää

Auto (parka)

Alonson harjoitusmaastoa (No ei vaan liikenneympyrä)

Talvi päättyy

Luin eräästä suomalaissiirtolaisten ylläpitämästä julkaisusta, että kevät täällä voi olla niinkin lyhyt kuin 2-5 vuorokautta. Nyt on päivisin pitänyt sellaisia kelejä, että varjossa on 20 astetta ylitetty parinakin päivänä. Tilanne, jossa lämmityslaitteet pakataan ja aletaan huolehtimaan ilmastoinnista siis lähestyy. Perheen nelivuotias on hyväksynyt tilanteen - täällä talvi siis mennään ilman toppapukua, kypäräpipoa, kaulaliinaa jne.. "Onneksi pääsee rannalle", niinkuin hän asian ilmaisee.

Autolle on jossakin vaiheessa - Ennenkuin olemme sen ostaneet - Tehty "Jotain". Rouva on samaa mieltä polkaistuaan kaasua kakkosvaihteella. Toivottavasti ei hoppa osoittaudu suursyömäriksi moottoritiellä ajettaessa (tämä siis vielä kokeilematta).

Rouvan täkäläinen ensimmäinen työpäivä lähestyy. Ei valtavan uhkaavasti, siihen on kyllä vielä kuukausitolkulla aikaa. Ensimmäiset valmistelevat palaverit tosin ajoittunevat jo ensi viikkoon. Ensi viikolla on muutakin "jännää" kun vihdoin ja viimein nämä maahanmuuttobyrokratia-asiat (<-- Upea yhdyssana, 27 kirjainta ja tavuviiva, kyllä suomenkieli on kaunis) etenevät. Lisäksi autotallia pitäisi jo alkaa katsomaan, ihan tosissaan. Arkirutiinit, joista jo aiemmin olen höpinöinyt, alkavat löytymään. Nyt, kun tämä uusi (LOIS-TA-VA) ykköskone on otettu haltuun, on omalla kohdallani 3d-grafiikkaopiskelu uudella softalla jo hyvässä vauhdissa. Samoin on kielen opiskelu alkanut. Mukavaa. Huomasin kotimaan uutisia lukiessani että sana "Juankoski" kääntyy päässäni "Huankoski"-sanaksi (espanjankielessähän J = H ääntäessä). Kehitystä se on taannehtivakin taantuminen perääntyessä, voisi näin takaperin aha-tella. Tai olla ajattelematta.

Arkirutiineihin - niistähän tässä olin kirjoittelemassa - On hiljalleen urautunut myös kasvisten hankinta keskiviikkoisin markkinoilta La Mata-kaupunginosassa. Perjantaiperinne taas on syntymässä keskustan markkinoilta haettavan satsin ympärille: Grillattu kana ja kaksi leipää niin viikonloppu voi alkaa! Tätä julistaa myös tytär. Perjantailounas on juhlaa. Kana syödään tuoreen leivän ja suuren salaatin kanssa ja puhutaan Kovalla Äänellä. Isi ja äiti juovat antioksidanttimehua ("punaiset hedelmät", nou alkohool) ja tytär kaakaon ääreltä julistaa viikonlopun elokuvasuunnitelmia. Jutussa pyörivät tyttären suusta myös usein Suomen tutut ja ystävät: Mummi ja vaari, Ella ja Heikki, Seija-Riittatäti, Heiditäti ja muut. Isi ja äiti mölisevät jotain turhia byrokratia- ja vakuutusjuttuja.

(Huom! artikkelissa paljon mm. panoraamakuvia, klikkaa kuvia hiirellä isommaksi.)

Tyypillinen perjantailounas.

Juurikin tänään käytiin Playa de La Mata-rannalla viettämässä päivää vaikkei markkinoita ollutkaan. Eväinä vettä, omenaa ja Sobao-leivoksia. Ihana päivä (ikinä en sano "ihana", mutta nyt sanon). Ohessa pari kuvaa visiitistä:

Playa de La Mata ja raaka talvi.

La Matalla. Terveisiä Ellalle!

Lisäksi kävin viimeinkin tämän kotitalon katolla tsekkaamassa näkymiä. Ohessa pari panoraamakuvaa - Kuvat tosi harvoin tekevät oikeutta todellisuudelle näin vähän:

Kotitalon katolta merelle päin, FOV noin 140 astetta.

Kotitalon katolta kaupunkiin päin, FOV noin 120 astetta.

Ja (badum-tsih!) oma lärvini. Kohtuullisen tuore kuva. Veljeni kommentti kuvasta oli monisanaisempi, mutta avainsana oli "törkeä". Isäni kommentti oli niin ikään monisanaisempi - viestin ydin kiteytyi kuitenkin yhdyssanaan "silmäpussit". Äitini kommentti oli sikäli sopimaton, etten sano siitä mitään (sisälsi "N"-sanan):

...batistiiniprta.. Yritä ny tässä sitten pitää jotaan itsetuntoa yllä.

Auto ja ruokaa

Näin se julkaisutahti vaan väljentyy. Taidan tästä sitten rustata vähän kattavamman päivityksen tilanteeseen.

Uusi ykköskone saapui, oi sitä onnen päivää (Itä-Uudellamaalla muutamakin ihminen joita ajattelen lämmöllä tästä hyvästä varmaan lopun ikääni, kiitos. Te pääsette taivaaseen). Tarkoitus oli julkaista lisää tätä blogia oitis, mutta ainakin kaikki ne, joilla propellihattu pyörii tarpeeksi kovaa tietävät, että uudella Koneella täytyy ensin "käpistellä". Siksi tämä artikkeli tulee vasta nyt.

Ilmassa on ollut uteluita siitä mitä ruokakaupassa käynti todella maksaa. Olenkin aiheesta jo aiemmin yhden raportintyngän luonut ja julkaissut, mutta tässä toki toinen:

Kauppakassin sisältö.

Kasassa siis:

• Ketsuppi 600g (0,99€),
• Kaksi salaattisoossia á 300ml (0,85€ kpl)
• 2 sixpackia olutta (1,95€ kpl)
• 4x1l paketti kevytmaitoa (2,24€)
• Maustamattomia pähkinöitä (0,60€)
• Kermapurkki 2dl (1,00€)
• Pullo valkoviiniä (0,99€)
• Aski pilkottua pekonia 200g (1,48€)
• Purkki mustia oliiveja (0,75€),
• Suolapähkinöitä (1,20€)
• Iso margariini (1,83€)
• 2 punaista paprikaa (0,61€ + 0,70€)
• Paketti isoja tuoreita herkkusieniä (1,70€)
  
• 1 kg naudan jauhelihaa (4,65€)
• 2x1kg spagettia (0,79€ kpl)
• 510g +300g kalafilettä (2,55€ + 1,89€)
• Iso leipä (0,60€)
• Frankfurt-nakkeja 640g (1,39€),
• Aski kirsikkatomaatteja (1,10€)
• Tusina kananmunia (2,06€)

Kasa yhteensä 35,51€ :

Hinnat kuitissa.

...Että ei se elo ole ilmaista missään, ei täälläkään. Esim. oliivit, viini ja naudanliha vaikuttavat tosin olevan kohtuullisen edullisia tuotteita. Kasvisten ja hedelmien osuus kauppalistassa on vähentynyt. on tullut tavaksi ostaa kurkut, salaatit, perunat, omenat, sitrushedelmät ja sen semmoiset markkinoilta perjantaisin. Hinnat ovat paljon matalammat ja laatu noin äkkiseltään arvioiden parempi.

Kuten aiemmassa päivityksessä taisinkin jo todeta - auto tuli hankittua. Täytyy myöntää että täkäläinen infrastruktuuri todella nojaa omaan kuljetuskykyyn. Nyt kun on autoiltu hetki voisi sanoa että autoa varsinaisesti tarvitsee vain noin kaksi tai kolme kertaa viikossa, mutta silloin sitä tosiaan tarvitsee. On tietynlaista asianhoitoa, jossa ei oikeastaan voi määränpäästä olla täysin varma.. Asianhoitoa, jossa seuraava rasti selviää aina vasta matkan kuluessa. Tällöin ei taksikaan ole oikeastaan kovin käytettävä vaihtoehto.

Auto, johon päädyttiin, on kovasti samanlainen ratkaisu johon Suomen Poliisi päätyi viime vuosituhannen loppupuolella, eli tummansininen VW Golf Tdi 1.9:

Folkkari mahdollisimman rumasta kulmasta, huomaa käännetty kuskin peili.

Juurikin nyt huomasin, että olen kuvaushetkellä omaksunut täkäläisen pysäköintitavan, jossa kulloinkin järkevältä näyttävä tyyli voittaa sekä järjen että säännöt.

No, joka tapauksessa autoon ollaan oltu tyytyväisiä ensikokemalta. On pieniruokainen ja pirteä. Pakoputkisto poikkeaa alkuperäisestä ja ääni on ärjy.. Liekö koneessa lastukaan alkuperäinen, tiedä häntä. Eipähän varsinaisesti paljon kuluta näin kaupunkiolosuhteissa. Maali on jännä: Keinovalossa tummansininen toistuu melko purppuransävyisenä (eli illalla /yöllä katuvalossa). Tyttären mielestä kyseessä on siis "taika-auto". Toivottavasti ei lennä.

Täkäläisen byrokratian kanssa toimiminen on suomalaiselle turhauttavaa. Suomessa ollaan jo jonkin aikaa totuttu siihen, että suuri osa asioista virastoissa ja pankeissa hoituu koko lailla sähköisesti. Ne asiat, joissa täytyy papereilla pelata ensimmäisen hakemuslomakkeen jälkeen ovat sikäli harvassa, että tarvittavat kopiot sun muut hoituvat asiakkaan näkökulmasta jo aika läpinäkyvästi.

Ei täällä. Täällä eletetään suomalaisittain kuin 70-80-lukua. Hakemuksiin tarvitaan liitteiksi usein 2-4 kopiota henkkareista tai passeista tai hetu-todistuksista, useita kopioita itse hakemuslomakkeista, pankista leimaveromaksukuitit paperilla ja niistä useita kopioita ja niin edelleen.

Tänään aloimme viimein pelata systeemin sääntöjen mukaan ja hankimme printteri-skanneri-valokopiokoneyhdistelmän. Ei mikään ekoteko - tiedän - mutta nyt täältä pesee jatkossa a4-saastetta jokaiselle virkamiehelle joka sitä pyytää.