Talvi päättyy

Luin eräästä suomalaissiirtolaisten ylläpitämästä julkaisusta, että kevät täällä voi olla niinkin lyhyt kuin 2-5 vuorokautta. Nyt on päivisin pitänyt sellaisia kelejä, että varjossa on 20 astetta ylitetty parinakin päivänä. Tilanne, jossa lämmityslaitteet pakataan ja aletaan huolehtimaan ilmastoinnista siis lähestyy. Perheen nelivuotias on hyväksynyt tilanteen - täällä talvi siis mennään ilman toppapukua, kypäräpipoa, kaulaliinaa jne.. "Onneksi pääsee rannalle", niinkuin hän asian ilmaisee.

Autolle on jossakin vaiheessa - Ennenkuin olemme sen ostaneet - Tehty "Jotain". Rouva on samaa mieltä polkaistuaan kaasua kakkosvaihteella. Toivottavasti ei hoppa osoittaudu suursyömäriksi moottoritiellä ajettaessa (tämä siis vielä kokeilematta).

Rouvan täkäläinen ensimmäinen työpäivä lähestyy. Ei valtavan uhkaavasti, siihen on kyllä vielä kuukausitolkulla aikaa. Ensimmäiset valmistelevat palaverit tosin ajoittunevat jo ensi viikkoon. Ensi viikolla on muutakin "jännää" kun vihdoin ja viimein nämä maahanmuuttobyrokratia-asiat (<-- Upea yhdyssana, 27 kirjainta ja tavuviiva, kyllä suomenkieli on kaunis) etenevät. Lisäksi autotallia pitäisi jo alkaa katsomaan, ihan tosissaan. Arkirutiinit, joista jo aiemmin olen höpinöinyt, alkavat löytymään. Nyt, kun tämä uusi (LOIS-TA-VA) ykköskone on otettu haltuun, on omalla kohdallani 3d-grafiikkaopiskelu uudella softalla jo hyvässä vauhdissa. Samoin on kielen opiskelu alkanut. Mukavaa. Huomasin kotimaan uutisia lukiessani että sana "Juankoski" kääntyy päässäni "Huankoski"-sanaksi (espanjankielessähän J = H ääntäessä). Kehitystä se on taannehtivakin taantuminen perääntyessä, voisi näin takaperin aha-tella. Tai olla ajattelematta.

Arkirutiineihin - niistähän tässä olin kirjoittelemassa - On hiljalleen urautunut myös kasvisten hankinta keskiviikkoisin markkinoilta La Mata-kaupunginosassa. Perjantaiperinne taas on syntymässä keskustan markkinoilta haettavan satsin ympärille: Grillattu kana ja kaksi leipää niin viikonloppu voi alkaa! Tätä julistaa myös tytär. Perjantailounas on juhlaa. Kana syödään tuoreen leivän ja suuren salaatin kanssa ja puhutaan Kovalla Äänellä. Isi ja äiti juovat antioksidanttimehua ("punaiset hedelmät", nou alkohool) ja tytär kaakaon ääreltä julistaa viikonlopun elokuvasuunnitelmia. Jutussa pyörivät tyttären suusta myös usein Suomen tutut ja ystävät: Mummi ja vaari, Ella ja Heikki, Seija-Riittatäti, Heiditäti ja muut. Isi ja äiti mölisevät jotain turhia byrokratia- ja vakuutusjuttuja.

(Huom! artikkelissa paljon mm. panoraamakuvia, klikkaa kuvia hiirellä isommaksi.)

Tyypillinen perjantailounas.

Juurikin tänään käytiin Playa de La Mata-rannalla viettämässä päivää vaikkei markkinoita ollutkaan. Eväinä vettä, omenaa ja Sobao-leivoksia. Ihana päivä (ikinä en sano "ihana", mutta nyt sanon). Ohessa pari kuvaa visiitistä:

Playa de La Mata ja raaka talvi.

La Matalla. Terveisiä Ellalle!

Lisäksi kävin viimeinkin tämän kotitalon katolla tsekkaamassa näkymiä. Ohessa pari panoraamakuvaa - Kuvat tosi harvoin tekevät oikeutta todellisuudelle näin vähän:

Kotitalon katolta merelle päin, FOV noin 140 astetta.

Kotitalon katolta kaupunkiin päin, FOV noin 120 astetta.

Ja (badum-tsih!) oma lärvini. Kohtuullisen tuore kuva. Veljeni kommentti kuvasta oli monisanaisempi, mutta avainsana oli "törkeä". Isäni kommentti oli niin ikään monisanaisempi - viestin ydin kiteytyi kuitenkin yhdyssanaan "silmäpussit". Äitini kommentti oli sikäli sopimaton, etten sano siitä mitään (sisälsi "N"-sanan):

...batistiiniprta.. Yritä ny tässä sitten pitää jotaan itsetuntoa yllä.