Lähes vapaapäivä

Aamusta katsastuskontorille.. Noh, ainakin puoliltapäivin. Jokatapauksessa auto on nyt leimattu. Jälkitarkastus oli simppeliä ja nopeaa, autoa ei tarvinnut edes näyttää, paperi oli riittävä näyttö, kerrankin. Jälkitarkastus noin paperilla ei edes maksanut kuin vitosen.

Weppirakenteluprojekti olisi tänään julkaistu ilman ennakoitavissa oleva mutta silti niin yllättävää Ficora-säätöä. Ensi viikolla paremmalla meiningillä sitten.. Kaikki siis valmiina paitsi domainin siirto. Äh.

Loppupäivä kuluikin sitten Korkeasaaressa. Paikka oli niii-iin autio, että olisi voinut kuvitella eksyneensä elokuvan "28 päivää myöhemmin"-kuvauksiin. Ilma kolea ja tuulinen ja mereltä tuulee.. eikä kukaan myy edes kahvia. Jotain eläimiä pääsi sentään tytär katsomaan. Ihan kiva reissu kuitenkin: Paljon liikuntaa ja kohtuullisia kuvia.

Tytöt kävelevät kuolleilla lehdillä, johonkin.

Normipäivä

Niinhän siinä kävi, että toissa päivänä ei auto mennyt ensikatsastuksessa läpi, vaan hylättiin. Hylkäyksen syy oli OBD-testissä oleva virheilmoitus "ilman selväkielistä selitettä". Auto siis bugaa liikaa. Tänään - normipäivänä - oli auton huollon aika. Syynä oli ajonestolaitteen antennisignaalin pätkiminen kohti tietokonetta, josta moista bugauslogia oli kertynyt. No, onpahan nyt todistukset ja todisteet siitä että kaikki on kunnossa, tarkistuksen pitäisi siis sujua ihan noin paperilla. Testataan seuraavaksi suomalaista byrokratiaa, ehkä jo huomenna. Että mitä se on käytännössä.

Lisäksi tänä normipäivänä lopulta syntyi asuntokauppa. Tämä tarkoittaa sitä, että seuraavan viiden viikon aikana on TODO-listassa esimerkiksi muuttoilmoituksia, verottajalla käyntiä, irtaimen myyntiä / polttoa / lahjoittelua ja siirtyminen Välimeren rannalle toistaiseksi.

Nyt on takki tyhjä, sellainen normipäivä. Kirjoitan lisää myöhemmin.

Herra Ihmeen normipäivä.

Facebook

Lomallaan rouva keksi otsikonmukaisen harrastuksen itselleen. Tällä viikolla on tytärkin ollut lomalla tarhasta, ja ovat tytöt saaneet viettää paljonkin toivottua äiti-tytär aikaa... Muuten onkin rouvalla loppuviikosta aika kulunut naamakirjaan.

Ensi viikolla on pieni tarhassa ja rouva lienee siis naama kiinni naamakirjassa. Voi olla, että itse saan olla rauhassa - Ja paljon.

Ompahan oma weppirakenteluprojektinikin saanut propulsiota siinä määrin, että julkaisu on jo erittäin todennäkönen ensi viikolla - Joskin tähän liittyy vielä paljonkin sisällön tuomista ja käyttäjien koulutusta ja kaikemmaailman irtohuttua, mutta kuitenkin.. Kunhan valmistuu, niin jotenkin juhlistan sitä.

Ja pesukone on loistava. Vaatteita on tuhoutunut nyt 0 kpl.

Kuvassa kaksi blondia baarissa Tallinnassa. Elämäni naiset.

"Hei katos onksul fyrkkaa otetaa toiset"

Heikko nainen

Tänään se vihdoinkin saapui.

Uusi pesukone kuivausrummun sokkeliksi.



Vanhempien, naapureiden yms. koneita ei tänään siis enää tarvinnut käyttää. Ah auvoa. Oi onnea. Paketti vaan auki, kuljetuskiinnikkeet "veks", styroksit roskikseen ja kone paikalleen. Johdot, letkut ja putket kiinni ja kuivausrumpu päälle ja jo tuoksuu omenanhajuinen huuhteluaine luoden luotettavaa kodin tuntua asuntoon, jonka jo toivoisin niin menevän kaupaksi.

No.. teoriassa noinkin yksinkertaista. Pesukoneella vaan on se perusominaisuus mikä on myös aikuisikäisellä virtahevolla - sen nostaminen on vaikeaa ja ei niin turvallista. Vaimoni kanssa homma kuitenkin onnistui, hän on niitä harvoja naisia, joiden kanssa voi tehdä moisia hommia. Kuitenkin, pesukoneen kuorimisen jälkeen siirtovaiheessa käytiin seuraava dialogi:

- Onko ote?
- Joo.
- Sano "hep", jos luistaa ja pitää laskea, jooko?
- Joo.
* Nostaa - ja laskee koneen nopeasti jalalleni*
- AI PRKL... Mä sanoin että sano hep!
- Joo.
-Sanoitko "hep"?
- En.
- Tää kone on nyt mun jalan päällä!
- Joo.
- Kato nyt prkl!
- Joo-o! Aika jännä.
- Okei.. *sigh*.. Sanotko nyt sitte "hep", jos pitää laskea?
- Joo.
*nostoa*
-..HHEP!!

Kipukynnys

Lyhyesti:
- On ollut purjosti kuhinaa niin muuttosuunnitelmissa kuin muissakin asioissa
- Rouva jää pian lomalle, vihdoin
- Käytiin poliisilla tänään hakemassa henkkareita

Vasen jalkani elää edelleen omaa eläämäänsä, ja otti taas osumaa. Luulen että varpaita murtui. Armoahan tässä ilmiössä on nähtävissä siinä muodossa, että vaikka jalan osumatarkkuus on huono niin ompahan tuntokin heikko. Ei siihen satu, sillälailla oikeasti. Rumahan se kyllä jo on.
Kuvassa myrskynpoikanen nuolaisee Itämeren pintaa, toissa kesänä. N70-kamerakännykällä.

Klikzor da kuva.

Syysruokaa

No jopas jotakin. Webbiprojekti, johon olen aiemmissa entryissä viitannut, lähestyy julkaisuvaihetta. Sanompahan vain, että kokonaisuutena arvostellen on kyseessä projekti, jossa mopo on päässyt rajaamisen suhteen irti jo kauan sitten. Vaikka väliäkö hällä, kertahan se on ensimmäinenkin.

Kun muilla rintamilla käydään hiljaista asemasotaa ja kummempaa jutun juurta ei oikein löydy, nakkaan tähän väliin mielenterveellisen reseptin.


Uuninporsas ja lohkoperunat

Helppoa syysmärskettä. Aikaa kuluu reilut 3 tuntia, ja sitähän nyt minulla, kuten kaikilla muillakin, on.

Varaa:

• 1 kilo maustettua porsaan uunifilettä
• 7-10 hyvänkokoista perunaa
• 1 Tomaatti
• n. 6 valkosipulinkynttä
• 2,5 dl Kermaa / Kasvirasvasekoitetta (Vaikka Flora Kevyt ruoka tms.)
• Suolaa
• Chilijauhetta
• Paprikajauhetta
• Basilikaa
• Ruohosipulia
• Kurkumaa
  
• Oliiviöljyä

Lisäksi mm.

• Hyvä veitsi
• Paistolämpömittari
• Riittävän iso vuoka
• Kulho
• Paistinpannu

Tarveaineita ja työkaluja.

Aloitetaan perunoista. Pese kädet. Pese perunat juuresharjalla tai perunakäsineillä. Älä kuitenkaan pyri poistamaan kuorta kokonaan, älä ainakaan kuori niitä. Lohko perunat pituussuunnassa 6-8:aan osaan.

Perunat prosessiin.

Kaada laakeaan kulhoon pluraus (n. 3 rkl) oliiviöljyä. Lisää joukkoon suolaa pari-kolme teelusikallista, paprikajauhetta noin saman verran ja tulisuuden tarpeesta riippuen chilijauhetta (itse käytin tässä pari teelusikallista, en ole niin poltteen ystäviä). Sekoita.

Käsityötä. Muista pestä kädet muös jälkeenpäin.

Laita päälle perunalohkot ja pyörittele kunnes öljy ja mausteet ovat levinneet tasaisesti. Hommaan voi joku näppärämpi keksiä jonkin kätsyn ja toimivan työkalun, mutta helpointa tämä on pestyin käsin. Huomaa että kädet on syytä tämän toimenpiteen jälkeenkin pestä, chilijauhe polttaa pahasti silmiin joutuessan. Eikä kai se mukavalta muuallakaan tunnu.

Laita uuni lämpenemään. Ei kiertoilmaa, n. 125 astetta.

Seuraavaksi peti possulle. Aseta hyvä pätkä alumiinifoliota pöydälle.
Kuori ja leikkaa valkosipuli ohuiksi siivuiksi. Siivuta tomaatti 5-6 osaan. Kanta kannattaa poistaa.

Lado tomaatit keskelle foliota ja mätä valkosipulisiivut päälle. Tähän voi täräytää myös vähän oliiviöljyä. Possu päälle rasvapuoli ylöspäin.

Possulle peti. Käytetään vähän myöhemmin soossin pohjaksi.

Sitten vain paketti kiinni. Laita lihalämpömittari siten, että mittarin kärki on osapuilleen paistin keskellä, paksuimmassa kohdassa.

Uunin kuumettua possu uuniin. Noin kilo lihaa tarvitsee pari tuntia kypsyäkseen, mutta laita hälytys puolentoistatunnin päähän - tällöin mm. operoidaan potut mukaan.

Mittari lihaan ja liha löylyyn.

Puolentoista tunnin kuluttua tosiaan paisti pois uunista. Avaa paketti ja ota liemi, tomaatit ja valkosipulit pannulle. Paistia ei tarvitse enää paketoida - tinttaa perunat jääkaapista paistin seuraksi ja takaisin uuniin. Laita hälytys nyt noin puolen tunnin päähän. Itse tykkään yllyttää uunia myös hiukan kuumemmaksi, tuonne 180-200 asteen huitteille.

Kastikkeen teko alkaa.

Valmista nyt kastike liemesta, tomaatista ja valkosipulista, odottavathan siis pannulla. Anna pannulle melko reilua lämpöä aluksi. Kun höyry alkaa nousta, on tomaatinkuoret helppo haluttaessa erotella bioroskikseen. Ole varovainen lämmön kanssa, älä keitä kasaan! Lisää ruohosipulia, kurkumaa ja basilikaa. Kaada joukkoon kasvirasvasekoite/kerma ja sekoita kunnes soossi on tasaista. Jätä kannen alle matalalle lämmölle hautumaan.Kastikkeesta voi poistaa tomaatinkuoret jos haluaa.

Kun Liha on kypsää (mittarissa siinä 80 astetta), uunista pois. Leikkaa liha. Laita perunat tarjoiluastiaan. Aseta tarjolle ja sano vaimolle jotain nättiä.

Syömään.

Kujanjuoksua hyvällä fiiliksellä

Jaa-a. Tuhoutuneen pyykkikoneen korvaava uusi kone antaa yhä odotutaa itseään. Vaimoni anoppi ehdotti pyykin käsinpesua. Oli sitten tosissaan tai ei, aion ainakin harkita moista jo kuntoilumielessä. Lisäksi: Tänään näytti säätutka nollaa astetta aamulla, ja tässä illalla saunajäähyllä tuli alijäähtynyttä vettä etuvasemmalta ohimoon. Jos tämä ei ole syksy niin tiedän mikä ainakin on.

Aamulla koin todella kornin hetken - Taustalla siis muuttosuunitelmat toiseen ilmastoon, talvea pakoon. Olin parvekkeella piipullisella hiukan puoli seitsemän jälkeen kun maiseman ylitti valtava, parisataa metriä leveä aura kanadanhanhia. Hanhet huusivat lentäessään. Ei voinut kun nauraa. Komea näky se kuitenkin kaikenkaikkiaan oli, niinkuin on aina ollut.

Niin, sattaisi olut jo maistua. "Kaissitä ny ryyppää kö koneet hajoo ja lunta sataa" Kummelin lentäjähahmoa lainatakseni (Tässä, jos kuulostaa vieraalta).

In The Other News: Tyttärellä lie alkanut ns. toinen kyselyikä.

- Isi mitäsäteet?
- No laitan sulle tätä kalapuikkoja ja muusia.
- Miks?
- Nyt on ruoka-aika ja tätä sä pyysit.
- Aijaa.
- Ole hyvä.
( Tytär syö 10 minuuttia ja jää haaveilemaan)
- Hei syö nyt se safka reippaasti.
- Miks?
- Se ei ole hyvää jos se jäähtyy liikaa.
- Miks sei oo sit hyvää?
- Lämmin ruoka on sen mallista. Ruokaa suuhun nyt.
- Miks se on sen mallista?
- SYÖ NYT. Mä en kestä.
- Mitä sä et kestä?
- Tota kyselyä. Syö nyt.
- Miks sä et kestä?
- ....

Kuvassa nukkuva krokotiili läheltä. Miksi ei.

Klikkaa foo ful resölyysön