Ah auvoa. Kamat eivät enää pyöri jaloissa ja jokaista sukkaa ja tiesmitä ei tarvitse kaivaa laukkujen pohjalta, sekamelskasta. Saavuttiin siis viimein asuntoon, joka on vuokrattuna joulukuulle. Ensivaikutelma on sellainen, että saatampa soittaa välittäjälle ja kysellä tilannetta koko loppuvuodesta.
Huoneisto ei ole yhtä "pramea" kuin edellinen, mutta varsin tasokas. Lisäksi etäisyyttä tuohon viime viikon kämppään ei ole kuin pari korttelia, joten kaikki kaupat sun muut ovat näillä nurkilla jo jokseenkin tuttuja. Mutta jos nyt viikon tai noin katselisi.
Vielä kuvaa meiningistä uudella kotikadulla (talvihan on siis saapunut, marraskuu on ensimmäinen talvikuukausi), kelejä vielä toistaiseksi pitää - maan pohjoisosissa ja vuoristossa on saatu jopa lunta, täällä se kuulemma olisi kuitenkin tavatonta.
Kotikadun nurkkausta kymmenen aikaan muistaakseniEnsi viikon ohjelmassa onkin sitten soittelua Suomeen päin viranomaisasioissa. Kaupunkiin muuttoilmoitusta tehtäessä täytyy jotenkin tuo jälkikasvu todistaa jollakin pumaskalla omakseen ja niin edelleen. Alkaa täkäläinen byrokratia nostamaan päätään. Onneksi näitä asioita ei kuitenkaan tarvitse hoitaa kuin kerran.. tai näin ainakin tarina kertoo.
Jospa jo pöly laskeutuu.
Jospa jo pöly laskeutuu.


Ei kommentteja:
Lähetä kommentti