Heikko nainen

Tänään se vihdoinkin saapui.

Uusi pesukone kuivausrummun sokkeliksi.



Vanhempien, naapureiden yms. koneita ei tänään siis enää tarvinnut käyttää. Ah auvoa. Oi onnea. Paketti vaan auki, kuljetuskiinnikkeet "veks", styroksit roskikseen ja kone paikalleen. Johdot, letkut ja putket kiinni ja kuivausrumpu päälle ja jo tuoksuu omenanhajuinen huuhteluaine luoden luotettavaa kodin tuntua asuntoon, jonka jo toivoisin niin menevän kaupaksi.

No.. teoriassa noinkin yksinkertaista. Pesukoneella vaan on se perusominaisuus mikä on myös aikuisikäisellä virtahevolla - sen nostaminen on vaikeaa ja ei niin turvallista. Vaimoni kanssa homma kuitenkin onnistui, hän on niitä harvoja naisia, joiden kanssa voi tehdä moisia hommia. Kuitenkin, pesukoneen kuorimisen jälkeen siirtovaiheessa käytiin seuraava dialogi:

- Onko ote?
- Joo.
- Sano "hep", jos luistaa ja pitää laskea, jooko?
- Joo.
* Nostaa - ja laskee koneen nopeasti jalalleni*
- AI PRKL... Mä sanoin että sano hep!
- Joo.
-Sanoitko "hep"?
- En.
- Tää kone on nyt mun jalan päällä!
- Joo.
- Kato nyt prkl!
- Joo-o! Aika jännä.
- Okei.. *sigh*.. Sanotko nyt sitte "hep", jos pitää laskea?
- Joo.
*nostoa*
-..HHEP!!